Voi Pojat!

Surffipanu

Aika vaikea on vieläkin uskoa, että pojat tulivat toiselle puolella maapalloa asti yllättämään mut. Ihan huikeeta. Pojat lähtivät maanantaiaamuna pois. Edellisenä iltana sanoin Heikille, että oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että lähdette pois. ”Uskon!” kuului vastaus. Poikien elämäntehtävä on aina ollut kiusata mua, nyt olin hermoromahduksen partaalla odotteluun, odotteluun ja saamattomuuteen. Ymmärrän nyt hyvin perheen äitejä, joilla on muutama muksu ja kuinka haastavaa on pukea lapsille kuravaatteet päälle ja päästä ulos leikkimään – kyllä, jollain on aina vessahätä siinä vaiheessa, kun kuravaatteet on juuri saatu puettua. Mulla oli aika sama fiilis koko viikon ajan. Lähteminen on hankalaa. Aina joku pojista sanoi pelkissä uimahousuissa olevansa valmis, mutta kun itse lähdön aika tuli, oli kyseisen äijän vielä pestävä hampaat, käytävä vessassa tai skootterin avain oli kadonnut. Eli odotettiin ja odotettiin.  Huoh. Ei ollut varmaankaan yhtään sujuvaa lähtöä minnekään koko viikon aikana!

Panu, Heikki, meitsi ja Antti

Sanoin heti alkuun, että voidaan mennä erilaisiin ”turistipaikkoihin”, kuten Ulu watuun tai Tanah lottiin. Aamuisin piti kuitenkin katsoa fiilistä, et mitä halutaan tehdä. Harmi vaan, että kaikilla on aina eri fiilis, eikä me siis päästy mihinkään lähtemään :D No, ei se mua haittaa, oon mä noi paikat nähnyt, mutta Panu olisi ainakin halunnut oikeasti sinne Uluwatuun. Heikki ja Hiekkis kävivät yhtenä päivänä kyllä Bali Safarissa.

Antin lihapullavuori

Bali on kenties paratiisisaari, mutta tää paikka ei ole ihan heikoille turisteille. Pojat kyllä onnistuivat sähläämään: Panu oli ollut maassa kaksi tuntia ja sai poliisilta sakot: ”you are a bad driver”, Hiekkiksellä murtui nenä, Antilla hajosi selkä ja Heikkikin meinasi kaatua skootterilla, kun hänellä oli kyydissä Bali-Heikin tyttöystävä Ella. Hyvin siis pojat vetivät. Ei poikien viikon surffiloma mennyt ihan nappiin, kun Heikki oli ainut, joka pääsi vähän enemmän surffaamaan, sillä Panukin oli vähän kipeä. (Välihuomio: Ella sanoi mulle, et mun kyyti on eka turvallinen kyyti, jossa hän on ollut. Mikäli Bali-Heikkiä ei lasketa.)

Viikon aikana tutustuttiin siis tähän Kuta elämään ihan kunnolla. Käytiin syömässä eri ravintoloissa, vähän yökerhoissa ja rannoilla. Eräänä päivänä Anttikin otti kirjan käteen ja lähti rannalle vähän kävelemään. Takaisin hän tuli vasta auringon laskiessa. Niin rentoa meininkiä!

Heikki ja Heikin lihapullat

Viikon aikana oli myös pienimuotoinen lihapullakilpailu. Eräästä ravintolasta saa Mountain meatballs aterian. Eli ruokaan kuuluu läjä perunamuussia, kastiketta ja 30 lihapullaa on asetettu lautaselle vuoreksi. Henkka P, Antti ja Heikki ottivat mittaa itsestään ja toisistaan, että pystyvätkö vetämään aterian. Lopputulokset olivat ennakoitavissa: Henkka söi aterian nopeiten. Antti, joka on todella hidas syömään söi ateriaa 44 minuuttia. Suureksi yllätykseksi Heikki, joka on aina ollut nopea syömään voitti Antin vain muutamalla minuutilla, Henkan ollessa ylivoimainen vain puolella tunnilla. Ei noiden aterioiden jälkeen pojilla kyllä ollut nälkä vähään aikaan!

Pojat lähtivät maanantaina, ja tiistai-iltana tänne saapui Anu ja Polle. Oon vaan niin kiva, ku kaikki haluaa tulla tänne muo katsomaan! Vielä viikko sitten kotiinpaluu ahdisti ihan hirveästi. Nyt ei enää ihan niin paljoa ja kiitos kuuluu kyllä täällä vierailulla olleille kavereille! Hei, tasan kahden viikon päästä oon jo Hongkongissa!