Suomi fiilistä

Moi. Mä oon tulossa takaisin Suomeen. Siitä tulee varmasti kiva kulttuurishokki. Miksi kaikki maksaa niin paljon? Miksi ihmiset eivät hymyile tuntemattomille? Miksi ihmiset eivät ole niin ystävällisiä? Miksi täällä on niin viileä? Miksi pitää ottaa avaimet mukaan, kun lähtee kotoa johonkin? Miten mä voin olla myöhässä, ku ei täällä ole kelloa?! Kraanavettä voi juoda? Pitääkö itse kokata oma ruokansa?

Kyllä mulla Suomea on ikäväkin. Roskaruoka on aika korkealla sijoituksella ikävä-listalla. Neljä kuukautta ilman hamppareita ja pitsaa. Huh huh! Kuka olisi uskonut musta? Vastapainoksi ranskalaisia en tule syömään varmaan koko kesänä, ellei nyt ole pakko tilata tuplajuustoateria eikä pelkkiä purilaisia. Ruokapuolesta on ikävä myös pullia ja leivonnaisia, leipää kunnon maukkailla juustoilla.  Onneksi tuun kesäksi Suomeen, ni eikö heti toukokuun alusta saa ruotsalaisia uusia perunoita? Namsnams, niitä sillillä tai sillä margariinilla, jota en ole myöskään syönyt neljään kuukauteen. Kyllä kesän ruokalistaan taitaa kuulua vahvasti makaronilaatikkoa, perunoita ja lihaa ilman sattumia. Keitetty riisi saa korvata paistetun riisin, vaikka se onkin hyvää! Suomen kevät on ihaninta aikaa.. joten ihan hauska päästä nauttimaan siitä jämät, vai onko sielä jo kesä?

Eilenkin ajelin kotiin päin illalla, niin nautin suunnattomasti joka hetkestä. Pieni tuulenvire seurasi pimeältä rannalta, ihmiset hymyilivät liikenteessä ja kaduilla. Pieni hymy ympärille niin saa suuren hymyn takaisin, ja vielä usealta ihmiseltä. Mikäli vauhti oli hiljasempi, niin kuulumisiakin pääsi vaihtamaan. Hymyilytti vaan. Katselin tuttuja teitä, pieniä puljuja, kirkasta tähtitaivasta ja jostain kaikui balilainen pimpelipom musiikki. Hitsi, mä niin rakastan kaikkea tässä saaressa! Täällä on fiilistä!

Kahden viikon päästä oon jo matkalla Suomeen (kunhan saadaan vaihdettua meijän lentoliput tai ollaan kusessa.. miks lentoyhtiöt vaihtavat lentojen aikoja!!??). Nyt jo tuntuu siltä, et ajaako kyseistä tietä vikaa kertaa ja voi kuinka tuotakin pikkukauppaa tulee ikävä. Missä ravintoloissa syön viimeiset ruokani täällä? Mitä pitikään vielä ostaa Suomeen vietäväksi? Koska pääsen takaisin tänne, mun saarelle?

Mitä Suomessa tapahtuu? Iltaisin kuuluu mennä älläriin. Vaikka vaan hengailemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin! Vähän aikaa sitten tapasin erään tutun aussimiehen baarissa, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän tuli innoissaan halaamaan mua ja yhteen ääneen ihmeteltiin, miksei toista ole näkynyt aikoihin. Kerran olen jutellut hänen kanssaan hieman pidemmin, mutta kaikki ovat täällä kuin yhtä suurta perhettä! Toisen poissaolo huomataan heti, tiedetään milloin toinen on uusimassa viisumia Kuala Lumpurissa ja milloin on viimeinen ilta balilla. Mitä Suomessa tapahtuu? Ei voi niin helposti lähteä mihinkään, kun aamulla on duunia eikä ole skobaa pihassa, jolla voisi ampaista minne vaan. Mikä on bussi? Miten ne toimii? Onkohan mulla vielä bussilippua?

Kotiinpaluu on ahdistanut hirveästi maaliskuusta asti. Nyt viimeisen viikon aikana se ei ole ahdistanut enää niin paljoa. Tavallaan jo odotan sitä. Vielä muutama viikko sitten en saanut iltaisin unta, kun ahdisti niin paljon. Mietittiin Lauran kanssa kilpaa, minkälaisia yrityksiä tänne voisi laittaa pystyyn, jotta tänne saisi jäädä. Kiitos poikien ja Anun, niin nyt olen tulossa ihan mielläni Suomeen enkä eristäydy viikkotolkuiksi ;D