Suomi fiilistä

Moi. Mä oon tulossa takaisin Suomeen. Siitä tulee varmasti kiva kulttuurishokki. Miksi kaikki maksaa niin paljon? Miksi ihmiset eivät hymyile tuntemattomille? Miksi ihmiset eivät ole niin ystävällisiä? Miksi täällä on niin viileä? Miksi pitää ottaa avaimet mukaan, kun lähtee kotoa johonkin? Miten mä voin olla myöhässä, ku ei täällä ole kelloa?! Kraanavettä voi juoda? Pitääkö itse kokata oma ruokansa?

Kyllä mulla Suomea on ikäväkin. Roskaruoka on aika korkealla sijoituksella ikävä-listalla. Neljä kuukautta ilman hamppareita ja pitsaa. Huh huh! Kuka olisi uskonut musta? Vastapainoksi ranskalaisia en tule syömään varmaan koko kesänä, ellei nyt ole pakko tilata tuplajuustoateria eikä pelkkiä purilaisia. Ruokapuolesta on ikävä myös pullia ja leivonnaisia, leipää kunnon maukkailla juustoilla.  Onneksi tuun kesäksi Suomeen, ni eikö heti toukokuun alusta saa ruotsalaisia uusia perunoita? Namsnams, niitä sillillä tai sillä margariinilla, jota en ole myöskään syönyt neljään kuukauteen. Kyllä kesän ruokalistaan taitaa kuulua vahvasti makaronilaatikkoa, perunoita ja lihaa ilman sattumia. Keitetty riisi saa korvata paistetun riisin, vaikka se onkin hyvää! Suomen kevät on ihaninta aikaa.. joten ihan hauska päästä nauttimaan siitä jämät, vai onko sielä jo kesä?

Eilenkin ajelin kotiin päin illalla, niin nautin suunnattomasti joka hetkestä. Pieni tuulenvire seurasi pimeältä rannalta, ihmiset hymyilivät liikenteessä ja kaduilla. Pieni hymy ympärille niin saa suuren hymyn takaisin, ja vielä usealta ihmiseltä. Mikäli vauhti oli hiljasempi, niin kuulumisiakin pääsi vaihtamaan. Hymyilytti vaan. Katselin tuttuja teitä, pieniä puljuja, kirkasta tähtitaivasta ja jostain kaikui balilainen pimpelipom musiikki. Hitsi, mä niin rakastan kaikkea tässä saaressa! Täällä on fiilistä!

Kahden viikon päästä oon jo matkalla Suomeen (kunhan saadaan vaihdettua meijän lentoliput tai ollaan kusessa.. miks lentoyhtiöt vaihtavat lentojen aikoja!!??). Nyt jo tuntuu siltä, et ajaako kyseistä tietä vikaa kertaa ja voi kuinka tuotakin pikkukauppaa tulee ikävä. Missä ravintoloissa syön viimeiset ruokani täällä? Mitä pitikään vielä ostaa Suomeen vietäväksi? Koska pääsen takaisin tänne, mun saarelle?

Mitä Suomessa tapahtuu? Iltaisin kuuluu mennä älläriin. Vaikka vaan hengailemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin! Vähän aikaa sitten tapasin erään tutun aussimiehen baarissa, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän tuli innoissaan halaamaan mua ja yhteen ääneen ihmeteltiin, miksei toista ole näkynyt aikoihin. Kerran olen jutellut hänen kanssaan hieman pidemmin, mutta kaikki ovat täällä kuin yhtä suurta perhettä! Toisen poissaolo huomataan heti, tiedetään milloin toinen on uusimassa viisumia Kuala Lumpurissa ja milloin on viimeinen ilta balilla. Mitä Suomessa tapahtuu? Ei voi niin helposti lähteä mihinkään, kun aamulla on duunia eikä ole skobaa pihassa, jolla voisi ampaista minne vaan. Mikä on bussi? Miten ne toimii? Onkohan mulla vielä bussilippua?

Kotiinpaluu on ahdistanut hirveästi maaliskuusta asti. Nyt viimeisen viikon aikana se ei ole ahdistanut enää niin paljoa. Tavallaan jo odotan sitä. Vielä muutama viikko sitten en saanut iltaisin unta, kun ahdisti niin paljon. Mietittiin Lauran kanssa kilpaa, minkälaisia yrityksiä tänne voisi laittaa pystyyn, jotta tänne saisi jäädä. Kiitos poikien ja Anun, niin nyt olen tulossa ihan mielläni Suomeen enkä eristäydy viikkotolkuiksi ;D

Voi Pojat!

Surffipanu

Aika vaikea on vieläkin uskoa, että pojat tulivat toiselle puolella maapalloa asti yllättämään mut. Ihan huikeeta. Pojat lähtivät maanantaiaamuna pois. Edellisenä iltana sanoin Heikille, että oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että lähdette pois. ”Uskon!” kuului vastaus. Poikien elämäntehtävä on aina ollut kiusata mua, nyt olin hermoromahduksen partaalla odotteluun, odotteluun ja saamattomuuteen. Ymmärrän nyt hyvin perheen äitejä, joilla on muutama muksu ja kuinka haastavaa on pukea lapsille kuravaatteet päälle ja päästä ulos leikkimään – kyllä, jollain on aina vessahätä siinä vaiheessa, kun kuravaatteet on juuri saatu puettua. Mulla oli aika sama fiilis koko viikon ajan. Lähteminen on hankalaa. Aina joku pojista sanoi pelkissä uimahousuissa olevansa valmis, mutta kun itse lähdön aika tuli, oli kyseisen äijän vielä pestävä hampaat, käytävä vessassa tai skootterin avain oli kadonnut. Eli odotettiin ja odotettiin.  Huoh. Ei ollut varmaankaan yhtään sujuvaa lähtöä minnekään koko viikon aikana!

Panu, Heikki, meitsi ja Antti

Sanoin heti alkuun, että voidaan mennä erilaisiin ”turistipaikkoihin”, kuten Ulu watuun tai Tanah lottiin. Aamuisin piti kuitenkin katsoa fiilistä, et mitä halutaan tehdä. Harmi vaan, että kaikilla on aina eri fiilis, eikä me siis päästy mihinkään lähtemään :D No, ei se mua haittaa, oon mä noi paikat nähnyt, mutta Panu olisi ainakin halunnut oikeasti sinne Uluwatuun. Heikki ja Hiekkis kävivät yhtenä päivänä kyllä Bali Safarissa.

Antin lihapullavuori

Bali on kenties paratiisisaari, mutta tää paikka ei ole ihan heikoille turisteille. Pojat kyllä onnistuivat sähläämään: Panu oli ollut maassa kaksi tuntia ja sai poliisilta sakot: ”you are a bad driver”, Hiekkiksellä murtui nenä, Antilla hajosi selkä ja Heikkikin meinasi kaatua skootterilla, kun hänellä oli kyydissä Bali-Heikin tyttöystävä Ella. Hyvin siis pojat vetivät. Ei poikien viikon surffiloma mennyt ihan nappiin, kun Heikki oli ainut, joka pääsi vähän enemmän surffaamaan, sillä Panukin oli vähän kipeä. (Välihuomio: Ella sanoi mulle, et mun kyyti on eka turvallinen kyyti, jossa hän on ollut. Mikäli Bali-Heikkiä ei lasketa.)

Viikon aikana tutustuttiin siis tähän Kuta elämään ihan kunnolla. Käytiin syömässä eri ravintoloissa, vähän yökerhoissa ja rannoilla. Eräänä päivänä Anttikin otti kirjan käteen ja lähti rannalle vähän kävelemään. Takaisin hän tuli vasta auringon laskiessa. Niin rentoa meininkiä!

Heikki ja Heikin lihapullat

Viikon aikana oli myös pienimuotoinen lihapullakilpailu. Eräästä ravintolasta saa Mountain meatballs aterian. Eli ruokaan kuuluu läjä perunamuussia, kastiketta ja 30 lihapullaa on asetettu lautaselle vuoreksi. Henkka P, Antti ja Heikki ottivat mittaa itsestään ja toisistaan, että pystyvätkö vetämään aterian. Lopputulokset olivat ennakoitavissa: Henkka söi aterian nopeiten. Antti, joka on todella hidas syömään söi ateriaa 44 minuuttia. Suureksi yllätykseksi Heikki, joka on aina ollut nopea syömään voitti Antin vain muutamalla minuutilla, Henkan ollessa ylivoimainen vain puolella tunnilla. Ei noiden aterioiden jälkeen pojilla kyllä ollut nälkä vähään aikaan!

Pojat lähtivät maanantaina, ja tiistai-iltana tänne saapui Anu ja Polle. Oon vaan niin kiva, ku kaikki haluaa tulla tänne muo katsomaan! Vielä viikko sitten kotiinpaluu ahdisti ihan hirveästi. Nyt ei enää ihan niin paljoa ja kiitos kuuluu kyllä täällä vierailulla olleille kavereille! Hei, tasan kahden viikon päästä oon jo Hongkongissa!

Kuala Lumpur

Petronas towers

Saavuttiin Vehviksen kanssa Kuala Lumpuriin torstaina. Majoitus oltiin varattu Chinatownista. Chill in hostellissa jouduttiin venailemaan Pakkasen Henkkaa ja Hannaa tovi ennen kuin he tulivat hollille. Tämän jälkeen suuntasimme syömään johonkin viereiseen paikkaan. Sieltä menimme junalla Times Squareen shoppailemaan. Pojat ampuivat omille teilleen ja me Hannan kanssa omille teillemme. Oltiin vaan maailman huonoimmat shoppaajat. Ei löydetty mitään! Pojat olivat shoppailleet paitoja ja kuulokkeita, mutta me oltiin tyhjin käsin. ”Shoppailujen” jälkeen tavattiin ”kalahoidossa”. Se on semmoinen hoito, jossa jalat laitetaan akvaarioon, joka on täynnä pieniä kaloja. Ne kalat sitten syövät kuolleen ihosolukon jaloilta. Tämmöisiä paikkoja on Balilla todella paljon, mutta tämä oli KL:ssä paljon edullisempaa. Hitsi se oli hauskaa! Kutitti aivan älyttömästi! Nauroin vaan ääneen ja välillä piti potkia kaloja pois tai nostaa jalat ylös akvaariosta, se vaan kutitti niin paljon! :D

Kalahoidossa

Kalahoidon jälkeen ampastiin taas syömään johonkin Food Courtiin. Tämän jälkeen lähdin Pakkasen kanssa kiertelemään ihan vaan viereisiä liikkeitä muiden mennessä vessaan. Kenkäkaupasta ulos lähtiessä sain melkein sydärin. Oikeesti. Yhtäkkiä mun takaa kuuluu laulu: ”ELLULLA KÄVI V*TUN HUONO TUURI, UUSI TUULI POJAT AASIAAN TOI, HEI!” Pelästyin aivan älyttömästi: hyppäsin varmaan kaksi metriä eteenpäin ja taputukset raikasivat ympäri Times Squarea. Äänen takana oli Heikki, Antti, Panu ja Hiekkis!! Mitä roskaaa! Olin ihan shokissa. En tiennyt yhtään, et pojat olivat tulossa!! Mullahan tärisi varmaan vielä kymmenen minuuttia tapaamisen jälkeen käsien lisäksi polvet :D En vaan voinut uskoa hommaa todeksi, et jotkut tulee toiselle puolelle maapalloa salaa.. eikä ees Balille, missä mä asustelen.. vaan johonkin random Kuala Lumpuriin.. Oli siis mm. Vehviksellä kätensä pelissä.. Kiitos vaan!

Antti, Panu, Heikki, Hiekkis ja meitsi

Mentiin poikien kanssa vielä uudestaan syömään. Mulle kerrottiin, että Heikki ja Antti lähtisivät Balille heti huomenna, perjantaina ja Panu sekä Hiekkis formuloiden jälkeen maanantaina. Balilta kaikki lähtisivät viikon päästä maanantaina kotiin. Eli, mä tulisin Bangkokista perjantaina ja ehtisin olla poikien kanssa kotona ainoastaan pari hassua päivää. No way! Illallisen jälkeen menin nettikahvilaan ostamaan maanantaille lennon Balille. Bangkokin ehtii nähdä myöhemminkin, vaikka nyt sielä olisi ollut uuden vuoden kemut. Vuosisadan vesisotabileet.. Ainiin, ja pojat olivat ostaneet liput Balille jo lokakuussa, ennen kun mä ostin omani Ainon kanssa! Ihan hullua! <3

Formuloiden vapaat harjoitukset

Perjantaina mentiin siis katsomaan Sepangin radalla vapaita harjoituksia. Perjantaina ei tarvinnut edes lippua alueelle, joten päästiin pääkatsomoon hengailemaan. Vietettiin päivä sitten siellä Panun ja Hiekkiksen kanssa. Kotimatkalla vaan bussi hajosi ja nälkä oli jo jäätävä. Mentiin Pavilion ostoskeskukseen syömään.

F1

Lauantai ja sunnuntai menivät formuloita katsellen ja vähän shoppaillen. Formulat olivat kyllä siistit! Se äänen voimakkuus oli kyllä huikea!! Onneksi olin ottanut ne korvatulpat mukaan, toisinkuin muut.. Kotiinpäin mennessä oli aina tyytyväinen fiilis, kun kuuli omat ajatukset :D Yllättävän hyvät paikat meillä oli, vaikka nurmella ilman penkkejä oltiinkin. Juuri meidän paikalle osui pari keskeytystä ja siitä näki radasta varmasti 1/3. Skriiniä ei kyllä ollut lähellä, mut ei se oo niin just vaikkei tilannetta tietäisikään. Olihan sentään läsnä! Oli kyllä huikea kokemus, mutta kyllä mä jatkossa mieluummin formulat katson kotisohvalta. Silloin tietää koko ajan tilanteenkin ja näkee kaiken!

Maanantaina lensin sitten Hannan, Hiekkiksen ja Panun kanssa kohti mun kotisaarta, Balia. <3 Heikki ja Antti onkin ollut pari päivää Lauran huostassa..

Singapore

Riinan kanssa buddha-temppelissä

Tiistaiaamuna lähdin Vehviksen kanssa lentokentälle suuntana Singapore. Riina, Tyyra ja Pilvi tulivat samalla lennolla Singaporeen ja olivat varanneet meidän kanssa saman majoituksen. Nukkuisin ensimmäistä kertaa elämässä dormissa. Eli iso huone, jossa nukkuu muita vieraita ihmisiä myös.  Lennon jälkeen söimme kentällä ja lähdimme sitten metrolla seikkailemaan kohti keskustaa. Löydettiin hienosti perille.

Pikasuihkujen jälkeen otimme suunnaksi Sim Lim Squaren. Paikka on seitsemän kerroksinen ostoskeskus, jossa myydään ainoastaan elektroniikka. Paikka pursusi puhelimia, tietokoneita, ipadeja, kameroita ja lisäosia vaikka mihin vempaimiin.  Kaikki olivat sitä uusinta huutoa ja hinnat hieman hieman halvemmat kuin Suomessa. Ruokailun jälkeen ampastiin Little India –kaupungin osaan. Ihmeteltiin siellä aivan erilaista menoa.  Paikasta hehkui kyllä Intia tunnelma. Sielä jopa tuoksui juuri siltä, miltä voisin kuvitella Intian tuoksuvan. Tutustuttiin hindu temppeliinkin paljain varpain. Little Indiassa käytiin vielä illalla punaviinillä eräässä pienessä ravintolassa ennen kuin matkasimme Bugis Streetille. Se on semmoinen ”katu”, joka on katettu ja siellä on kojuja, joista voi tinkiä vaatetta, tavaraa, laukkuja, kenkiä ja koruja. Siellä oli aivan ihania vaatteita!! Olisin helposti voinut tuhlata sinne pari sataa euroa.. Nyt lähdin kuitenkin tyhjin käsin hostellille.

Chinatownissa

Keskiviikkona mentiin China townia katsomaan. Taas aivan erilainen osa Singaporea. Siellä käytiin Buddha temppelissä katsomassa Buddhan hammasta. :D Temppeli oli todella suuri, peitimme hartiamme huiveilla ja kiskoimme sarongit hameiksi. Ylimmässä kerroksessa oli ”buddhan hammas”, mikä on suuri nähtävyys. Ainut vain että todellisuudessa hammas kiikutetaan sinne kerran vuodessa..  Ylimmässä kerroksessa oli myös ihmisiä meditoimassa ja voin vaikka vannoa, että eräs mies nukkui siellä..

China townin jälkeen mentiin shoppailee. Kierrettiin todella monta kauppakeskusta läpi. Kauppakeskukset ovat siellä järkyttävän suuria. Helsingin Forum on maitokauppa niihin verrattuna. Tuotteiden valikoimakin on niin laaja. Kauppakeskuksista saa mitä vaan! Vain taivas on rajana.  Käytiin varmasti yli kymmenessä keskuksessa, sillä niitä on vierivieressä kaikkialla eikä välillä edes huomannut, että kauppakeskus oli vaihtunut. Shoppailujen jälkeen Riina, Tyyra ja Pilvi lähtivät Singaporen maailman pyörään ja mä lähdin Henkan kanssa erääseen hienoon hotelliin. En muista paikan nimeä, mutta siinä on kolme korkeaa rakennusta vierekkäin ja niiden päällä on veneenmallinen rakennelma, jossa on ravintola, uima-allasalue ja yökerho. Aivan mahtavan hieno! Hissillä mentiin 55 kerrokseen katsomaan illan hämärtymistä. Maisemat olivat kyllä huikeet! Sieltä näki ”koko” kaupungin. Melkein ei meinattu päästä sinne sisään, koska Henkalla oli varvassandaalit..

Singaporen hotellitaidetta

Takas hotellille päästiin vasta myöhään illalla. Jalat olivat aivan puhki kahden päivän kävelemisestä. Muut jaksoivat lähteä vielä erääseen hotelliin 70 kerrokseen yksille drinkeille. Mulle riitti se 55 kerrosta ihan loistavasti.. Sinne oli kunnon pukukoodit, mutta puhumalla oli Henkka päässyt shortseissa sisälle ja ensimmäinen vastaan tullut paikallinen oli ihmetellyt tätä kovaan ääneen. Mä menin ajoissa nukkumaan ja olinkin tuona yönä ainoa nainen meidän dormissa. Riina, Tyyra ja Pilvi asuivat eri huoneessa.

Torstai aamuna lähdin Henkan kanssa bussilla kohti Kuala Lumpuria. Tytöt tulisivat päivän meidän jäljessä. Bussi oli aivan mahtava. Omat isot penkit, joissa oli hierontalaitteet. Kaikilla oma pieni tv-ruutu, josta pystyi katsomaan elokuvia, pelata pelejä tai kuunnella musiikkia. Lounaskin tarjoiltiin bussissa. Ihan sillein ok palvelu :D

Kaiken kaikkiaan Singapore oli ihan huippu. Kaunis ja siisti kaupunki. Siellä oli myös kasvillisuutta, mitä ei esimerkiksi Hongkongissa ole yhtään. Hongkongissa oli kuitenkin enemmän fiilistä Singaporeen verrattuna. Tykkäsin kyllä aika paljon paikasta. Ei kaikki turhaan ole kehunut kaupunkia!

Näkymää Singaporesta

Kuala Lumpur raportti tulee myöhemmin…. Aijoo, ja munhan pitäiis olla tällä hetkellä Bangkokissa.. mut oonkin taas kotona Balilla. Näin nämä suunnitelmat muuttuvat, lentoliput jäävät välillä käyttämättä ja tyttöpieni yllättyy täysin toisella puolella maailmaa!! ;)

Tulva

Heti tulvaa ihmettelemässä

 Tulkaa kattomaan!” kaikui Heikin ääni heti aamutuimaan kirkkaana. Oltiin Lauran kanssa herätty vain muutama minuutti aikaisemmin kamalaan huutoon. Vuokraisäntämme Agus oli tullut huutaen paikalle.

Alakerrassa meitä odotti mukava yllätys: lattia lainehti. Kaikkialla oli 5-10 senttiä vettä. Siivoojamme ja allapoikamme keräsivät lattioilta kenkiä, vaatteita, kypäriä ja muita lattialle jääneitä tavaroita. Alakerrassa tulvi. Aamuyöstä oli satanut rankasti, mutten tajunnut, että vettä oli tullut noin paljon. Meidän villoja ympäröi viemäriojat, niistä oli vesi noussut  rankkasateen myötä ylös. Eli kaikkialla haisee  törkeen pahalle, meidän jätevedelle! Alakerrassa uiskentelee myös pikkukaloja ja rapuja. kaiken muun roskan mukana :D Erittäin miellyttävää. Ja vettä sataa lisää ja lisää..

Lits läts..

Onneksi mun huone on yläkerrassa. Heikki, Miika ja Vehvis asuvat alakerrassa ja heidän huoneessaan on eniten vettä. Normaalisesti kaikki poikien tavarat on ollut lattialla ja pojat ovat nukkuneet onnellisesti mistään vedestä tietämättä. Vehvis tosin on Gileillä nyt, et sitä odottaa mukava yllätys, kun hän pääsee takaisin.. Vakuutusyhtiöt varmaan vähän ihmettelee, kun aletaan anelee rahoja kengistämme.. Olihan mullakin siinä niitä kymmenen paria. Kuivuttuaan tuoksu on varmasti miellyttävä..

Täällä on satanut yllättävän paljon tällä viikolla. Viime viikolla ei satanut varmaan kertaakaan ja tammikuun jälkeen sademäärät on muutenkin romahtaneet alas. Tämä viikko on ollut poikkeus ja siitä kiittää nyt lainehtiva alakerta. Muut saavat jäädä tänne paskan hajuun ja veteen, mä lähden tiistaina Singaporeen, Kuala Lumpuriin (Formulaaaat!) ja Bangkokkiin!!

Pieni "pihatiemme" ennen tulvaa.. Huomatkaa oikealla ja vasemmalla ojat.

Ja tulvan aikana..

Hotel Kerobokan

Alle kilometrin päässä meijän Villalta on Denpasarin vankila. Vitsillä sanotaan sitä aina Hotelli Kerobokaniksi, ja mietitään milloin sinne joutuu joku meidän luokkalainen villin baari-illan päätteeksi. Mennään Hotelli Kerobokanin ohi kouluun joka päivä. Kuultiin kerran huhua, että siellä olisi joku suomalainen mies.

Ollaan Lauran kanssa monta kertaa haluttu mennä käymään siellä. Paikka vaan on aika karmiva. Vankien budjetti ruokaankin taisi olla 2 dollaria vuodessa, mikä tarkoittaa erittäin niukkaa riisipitoista ruokaa. Tänään päätettiin heti aamusta ampasta sinne. Otettiin mukaan jopa passin kopiot, jos meitä ei päästetäkkään ulos sieltä. Hommahan ei mennyt ihan niin miten suunniteltiin: ME EI PÄÄSTY SINNE SISÄLLE!!!! Miten vankilaan ei voi päästä sisälle.Vahdit eivät oikein vastanneet suoraan meijän kysymyksiin, onko siellä suomalaisia vai ei. Pah! Ei vaan halunnut päästää sisälle kahta blondia. Mutta mehän ei luovuteta!! Ens kerralla otetaan poikia mukaan.. jos vaikka sitten päästäisiin tutustumaan Hotelli Kerobokaniin ja puhumaan Suomea vangille, joka ei oo päässyt puhumaan äidinkieltään aikoihin..