Gileillä

Tervetuloa!

Torstaiaamuna muo, Lauraa ja Ainoa tultiin hakemaan 6:30. Siis aivan ihana herätys edellisen päivän rantaolympialaisten ja niiden jatkojen jälkeen. Onneksi ei ollut mennyt myöhään. Hirvittävä herätys se kuitenkin oli, alkoihan numero kutosella!

Taksimatka meni nopeasti – nukkuen. Meidän speed boat kulki Lombokin kautta Gili Trawanganille. Yllättäen uni maistui siinäki matkassa, vaikka vene lähes lensi aaltojen yli pomppien tuhatta ja sataa. Gileillä meitä ei odottanutkaan moporuuhkat. Saarella ei ollut yhtäkään moottoriajoneuvoa. Siellä oli ainoastaan hevoskärryjä ja tavallisia polkupyöriä. Etsittiin majoitus muiden suomalaisten kanssa tiimityötä tehden ja ampastiin lounaalle. Päivän aikana ihmeteltiin saaren rentoa meininkiä ja hieman kierreltiin sinne tänne. Päivällistä syötiin hienossa rantaravintolassa, jossa valittiin mitä kalaa halusi syödä ja salaattia ja muita lisukkeita, kuten riisiä ja perunaa sai syödä buffet tyyliin niin paljon kuin jaksoi. I like! Illalla mentiin meidän luokkalaisten poikien kanssa baariin istuskelemaan. Yllättäen baarista sai HALPAA punaviiniä. Viini on Balilla paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten eipä sitä ole tullut yhtään nautittua. Nyt sitten kahden kuukauden tauon jälkeen sai nauttia viinistä. NAM!

Snorklaa!!

Perjantaiaamuksi olimme buukanneet snorklausreissun, joka kiersi kaikkien kolmen gili saaren ympäri. Reitillä oli viisi pistettä. Sattumalta samalle veneelle oli eksynyt Maiju, Asta, Eetu, Toni ja Niina. Ensimmäisellä pisteellä jellyfishit eli semmoiset meduusat yllättivät meidät. Niitä oli kaikkialla ja aivan hirveästi! Ihoa vaan pisteli ja kutitti kauttaaltaan. Eri pisteillä oli koralliriuttoja, merikilpikonnia ja kauniita fisuja ympäriinsä. Toni löysi merikäärmeenkin! Tällä kertaa tykkäsin aivan älyttömästi snorklauksesta. Taisin tajuta sen hienouden, eikä ahdistanut ollenkaan olla veden alla. Gili Air –saarella käytiin lounaalla ennen paluuta Trawanganille. 

Suomalaiset baarissa

Illalla sitten kunnon kemut pystyyn suomalaisten kanssa: ei saarta suotta tunneta kunnon bilesaarena.. ;) Hauska juttu oli illalla törmätä paikalliseen "Toooniin", johon Maiju ja Toni olivat vuosi sitten tutustuneet.. Tosin miehen nimi oli vielä vuosi sitten ollut Adi.. Mutta vaihtoi sitten Tonin tapaamisen jälkeen nimeä :D Bilesaarenahan tämä tunnetaan myös sen takia, että magic mushroomit ovat Balilla laillisia, mutta niiden käyttö on erittäin vahvasti keskittynyt Gileille. Eli paikalliset olivat aivan sienissä ja lauloivat meille "Happy mushrooms to you"..

Pyöräilemässä

Lauantaina uni maistui, sillä itse kukin meistä kolmesta oli hieman eri aikaan löytänyt tiensä takaisin majoitukseemme. Ainut uroteko päivän aikana oli pyörien vuokraus, ja pyöräiltiin saaren ympäri. Eikä sekään kestänyt kuin tunnin. Sen olisi helposti voinut pyöräillä alle puoleen tuntiin, jos tiet olisivat vaan olleet paremmassa kunnossa. Nyt piti vähän väliä taluttaa, sillä tie oli paikoin niin paksua hiekkaa, ettei pyöräilemisestä tullut mitään.

Sunnuntaina lähdettiin sitten kotia kohti. Gilien saaret olivat aivan mahtavat. Ajan ja paikan taju katosi kokonaan. Jos oikeasti on burnout tai jäätävä stressi, niin Gilit on oikea paikka rentoutua. Siellä ei tunneta sanaa stressi, kiire tai jotain-pakollista. Kaikki vaan on ja hengailee. Autot eivät surise, saarella ei ole pelottavia kulkukoiria vaan ainoastaan suloisia kissoja. Paikalliset eivät hyökkää kimppuun kaupitellen mekkoja,  hedelmiä tai saronkeja. Nuoret paikalliset osasivat tervehtiä meitä suomeksi, ruotsiksi ja jopa norjaksi! Lisäksi he halusivat oppia vilpittömästi lisää. Tahdon sinne takas! Ehdottomasti yksi parhaimpia paikkoja..

On kyllä ihana olla kotona villalla, vaikka Gilit olivatkin lähes paratiisi. Suihkusta tulee makeaa vettä,, toisinkuin Gileillä. Gileillä tiet olivat hiekkaa, ja meidän lakanatkin olivat valmiiksi hiekassa.. nyt on puhdasta! Nyt vaan toivotaan, ettei vatsa mene ihan sekaisin malarialääkkeistä. Ainiin, ja toivotaan ettei malaria iske. Puremia kyllä löytyy muutama, mutta suurin osa on niitten meduusoiden merkkejä.. Ja muillehan ei niistä jäänyt mitään pistojälkiä! Kiitos!

Tytöt lähdössä ulos

Gili Trawanganin rannalla

Hevosvaunu lähdössä rannalta

Maisemaa

Miehet kalassa Lombokin laiturilla

Jimbaran

Jump!

Eilen lähdettiin koulun jälkeen Ainon ja Lauran kanssa Jimbaraniin. Mentiin Garuda Wisnu Kencana Cultural Parkiin. Netistä oli katsottu, että kulttuuri puistossa on Balilaista tanssia joka päivä ja muitakin esityksiä. Puisto oli tosi hieno patsaineen ja semmosine isoine louhoksineen. Oltiin vaan vähän liian aikaisin siellä ja jouduttiin odottamaan esitystä. Puistoa ympäriinsä kulkiessa jouduttiin poseeraamaan usean paikallisen ja turistin valokuvissa.. Jäätelöäkään ei saanut rauhassa syödä puiston penkillä, kun samalle penkille änki muutama paikallinen ja joku jäi ottamaan valokuvia.. Odottamamme esitys vaan ei ollutkaan tanssia vaan joku paraati kulkue. Voi nihkeys! Tanssiesitys olisi vasta myöhään illalla ja meillä alkoi nälkä kutittelemaan vatsoissa. Pettyneinä lähdettiin Jimbaranin rannalle katsomaan auringonlaskua ja syömään seafoodia.

Visnu -patsas

Löydettiin kiva rantaravintola. Käytiin valitsemassa tiskistä kala, joka haluttiin kolmeen pekkaan tuhota. En kyllä enää muista fisun nimeä, mutta todella hyvä se oli. Vähän maukkaampi kuin hauki, mutta ulkoisesti muistutti enemmän lahnaa :D Ruokailu oli hyvä ja Laura sai faninkin. Joku jakartalainen mies, joka oli Lauran tapaan ollut Iron Maidenin keikalla sunnuntaina ja muisti sieltä Lauran. Kotimatkalla käytiin mäkkärissä jälkkärillä ja lopulta piti ranet ja hampparitki tilata iltapalaksi. Eka kerta mäkkärissä tän Balilla olon aikana! Wow!

Tänään on sitten AE:n Pantai Olympialaiset. Wuhuu!! Piti lähteä viikonloppuna Luoteis-Balille ja vuokrata huvila sieltä. Siellä olisi joku kaunis luonnon puisto ja hienot maisemat. Reissu sai kuitenkin hiekkaa ja nyt mennään Lauran ja Ainon kanssa Gileille! Kiva mennä sinne silloin, kun sinne menee muitakin suomalaisia.. Eli luvassa on snorklausta ja hyviä kekkereitä!

 

Illallisella Jimbaranin rannalla

Jimbaranin ranta

Millanen päivä sul on huomenna?

Täällä Balill on joku yhdeksän erilaista kalenteria. Kalenterien kirjosta löytyy esimerkiksi kolmi- ja nelipäiväiset viikot, lisäksi joistakin kalenterista näkee miten hyvät ja pahat henget asettuvat kyseisille päiville. Näiden kaikkien kalenterien kombinaatio on tärkeä, jotta tietää minä päivänä kannattaa mennä shoppailemaan tai milloin pahjoa henkiä ei näy.

Meillä suomalaisilla on täällä myös aivan oma viikkokalenteri. En kamalasti ymmärrä balilaisten kalenterien päälle, mutta lämpenen erittäin paljon meidän viikkokalenterille. Kouluahan meillä on joko ma-ke tai ma-to, vuoroviikoin. Ma-to viikkoina torstai toimii perjantaina, sillä oikeana perjantainahan ei ole koulua torstain ollessa viikon viimeinen koulupäivä. Eli tällöin viikossa on seuraavat päivät: maanantai, tiistai, keskiviikko, perjantai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Sitten ma-ke viikot ovat omanlaisiansa: maanantai, tiistai, perjantai, lauantai, oikea perjantai, oikea lauantai ja sunnuntai. Ihan huikeeta! Ystävänpäivä-viikko on ehkä parhain tähän asti, sillä tällä viikolla on ollut jopa kolme perjantaita: perjantai, lauantai, keskiviikko, perjantai, perjantai, lauantai ja sunnuntai.  Eli koulua oli ma, ke ja to, tiistain ollessa lomapäivä. Aivan huikeet viikot täällä!! Kyllähän perjantai ja lauantai aina arjen voittaa, vai mitä?!

Viikkorytmiin voisi omistaa seuraavan kappaleen kaikille:

Ubud

Matkaseurue

Tänään tehtiin Lauran ja Ainon kanssa päiväreissu Ubudiin. Ubud on tämän saaren kulttuurin sydän. Siellä on museoita, lukuisia temppeleitä, tanssia ja taidetta. Matkalla Ubudiin joku paikallinen ajoi viereeni ja alkoi juttelemaan, kuten täällä useilla on tapana. Hän kutsui meidät katsomaan Balilaista tanssia vain parinkilometrin päähän. Maksaisi ainoastaan 8000 rupiaa, joten päätimme ottaa riskin ja seurata tätä herraa ja hänen kyydissä olevaa viisi-vuotiasta muksua. Paikan päällä oli busseja ja autoja, joten ei mikään turha paikka. Ovella vaan huomattiin hinnassa olevan pilkkuvirhe: 80 000 rupiaa. Kiitos moi ja uukkari. Matka Ubudiin jatkui.

Lauran kanssa menossa ylemmäs!

Ubudissa löydettiin heti ”marketti”, jossa haluttiin vierailla. Tämä torin tapainen ostosparatiisi oli muutaman sata metriä suuntaansa ja ylsi muutamaan kerrokseen parhaimmillaan. Siellä myytiin vaatteita, koruja, astioita, turisti-esineitä, taidetta, pelejä, peittoja, leluja, naamareita,  tyynyn päällisiä, matkamuistoja.. Ihan mitä vaan. Välissä oli hedelmäkojuja, joiden takia haju oli paikoin erittäin epämiellyttävä. Aurinko paahtoi koko päivän, eikä kojuissa ollut ilmastointia, joten hikeä pukkasi pintaan jokaisesta ihosolusta! Muutaman silkkimekko-ostoksen jälkeen oltiin valmiita menemään syömään.  Ubudissa oli kyllä kalliimpaa kuin Kutalla, mutta oli mekot kuitenkin "aitoa silkkiä"!

Rempassa oleva palatsi / temppeli

Ruokapaikka vaan oli suuri pettymys. Lisäksi Aino oli unohtanut Bali oppaansa villalle, joten piti mutu tuntumalla koittaa löytää hyvä museo  tai galleria ruokailun päätteeksi. Kyllähän Bali reissun aikana yksi museo pitää nähdä! Museo, jota oltiin mainostettu teiden varsilla maksoi 50 000 rupiaa ja paikallisilta 30 000 rupiaa. Aika useassa paikassa paikallisille on oma hinnastonsa ja turisteille omansa. Päätettiin, ettei haluta niin paljoa nähdä tauluja. että maksettaisiin siitä niin paljoa. Käytiin katsomassa jotakin palatsia, joka oli meidän tuurilla rempassa. Erään toisenkin museon tilalla oli rakennustyömaa. Niin meidän tuuria! Siis menimme tyttömäisesti takaisin ostosparatiisiin katsomaan myytäviä taideteoksia :D Ehtiihän jonkun museon tsekata myöhemminkin! Onhan tässä vielä aikaa vaikka kuinka!

Aino otti lepoa paikallisen kanssa

 Olikin siis aika shoppailupitoinen ja hikinen päivä! taide ja tanssi jäi tsekkaamatta, mutta on mekot niin hienot, että ovat kuin taidetta. Nythän ne voi laittaa päälle yökerhoon ja kokeilla itse sitä tanssimista! Kun päästiin kotiin kaikilla särki päätä auringon, kuumuuden ja liian vähäisen nautitun vesimäärän takia. Lisäksi niskat menevät jumiin skootterilla ajamisesta, jos on vähänkin pidempi matka.  Ubudiin kyllä oli vain alle tunnin matka, mutta kuumuudella ei sekään ole kovin miellyttävä. Kuitenkin tyytyväisinä uusiin mekkoon ammuimme syömään hyvän illallisen!

Kuin sirkuksessa :D

Ostoparatiisissa

Jeee!!

Nyt on kyl hyvä päivä: sain gluteenitonta leipää kotiin!! Jee!! Netistä googlettamalla löytyy muutamia paikkoi, joista pitäisi saada gluteenitonta leipää, mutta paikan päällä kysyessä ei heillä olekkaan sitä.. Yhdestä paikasta saa gluteenitoomia sandwichejä, joten laitoin sähköpostia, onko kyseistä leipää myös myynnissä. Tilasin siis sähköpostitse kyseistä leipää ja tänään kävin hakemassa rakkaan riisileipäni kotiin <3 Arvatenkin syön koko päivän ajan vain leipää.. Eikä 50 000 rupiaa ole paha hinta, sillä leipä on kooltaan paahtoleipäpaketin kokoinen. 4,5 € eli aika Suomen hintaista. Namnma.

Toinen huikee juttu on, et meen kattoo formuloita!!! Joskus puhuttiin poikien kanssa, et ois huikeeta, jos Singaporen GP tai Malesian GP osuis just keväälle. Otin selvää, et Malesian GP on viikkoa aikasemmin kuin meidän oli tarkoitus reissata sinne. Lentojahan meillä ei vielä ole, joten aikaistetaan meidän Singapore-Kuala Lumpur reissua viikolla ni päästään Malesian GP:hen! Ihan huikeeta, ku pienenä oli niin iso formula fani, että oksat pois. Isin kanssa katottiin kaikki kisat, välillä peitot kainalossa, kun Japanin GP:n aikataulut ei olleet suomalaisille ne otollisimmat. Nyt pitää vähän vertailla lippujen hintoja, mutta sinne me mennään! En enää tiedä edes ketä siellä ajaa, mutta ei välii. Fiilis on varmaan aika huikee, ku radan varteen mahtuu se 130 000 ihmistä.. JEEE!!!

ps. lälläslää Jykä, etkös sä aina halunnut päästä formuloita katsomaan!?

Nusa Lembongan

Unta Public Boatissa

Jokainen veti tyylillään

Perjantaina kello soi ihanasti 5:50 ja väsyneinä ammuttiin taksilla Sanuriin. Oltiin menossa Asia Exchangen järjestämälle viikonloppureissulle Nusa Lembongan –saarelle. Päätettiin mennä sinne Public Boatilla, sillä se maksoi ainoastaan 60 000 rupiaa (=5€), kun järjestetty yhteiskuljetus olisi ollut 150 000 rupiaan suuntaansa. Meijän villa päätti tehdä tämmöisen säästöruljannissin Riinan, Pilvin ja Tyyran kanssa. Oltiin siis saarella ensimmäisinä, vaikka public boatilla matka kestikin kolme kertaa kauemmin kuin muilla. Matka meni nukkuessa riisisäkkien kanssa. Perillä meitä odotti paikallisten transport –tarjoukset. Kuulemma saarella ei ole takseja ja meidän piti päästä toiselle puolelle saarta.. Tingattiin skobakyydit 10 000 rupiaan ja hypättiin paikallisten moottoripyörien tarakoille. Huomattiin heti ensimmäisessä risteyksessä, että saarella kyllä on autoja ja erilaisia kuljetukseen tarkoitettuja lava-autoja. Tuli seikkailureissu.

Buffet ruokalautaseni

Päästiin turvallisesti Dream Beach Hutille. Siellä odotettiin muita, ennen kuin saatiin omat bungalowit. Päivä meni aurinkoa ottaessa (pilvetön taivas!!!!!) aivan mahtavan kauniissa maisemissa ja saareen tutustuen vuokrattujen skobien avulla. Illalla oli eräässä ravintolassa Buffet –ruokailu, jonka hinta oli ihanat 55 000 rupiaa eli alle 5 euroa.. Kyllä sitä ruokaa tuli nautittua enemmän kuin tarpeeksi. :P Ruokailua seurasi pool partyt meijän rannalla ja uima-altailla.

Seuraavana päivänä oli tarkoituksena lähteä snorklaamaan, mutta Ainolla oli lämpöä, joten jäin mielelläni ottamaan aurinkoa ja viettämään rauhallista päivää. Kolmen tunnin snorklaukset 40 ihmisen voimin ei kauheesti houkutellut..  Päivään mahtui aurinkoa, ruokaa, aurinkoa ja AURINKOA. Oli aivan upea ilma. Ehdottomasti parhaimmat ilmat, mitä täällä on ollut. Hiekkarantakin valkoista hiekkaa ja merivesi turkoosi, ei siis huono paikka viettää hellettä!

Mun ja Ainon bungalowissa oli viikonlopun ajan joki erikoinen eläin, joka kuulosti aivan kumiankalta. Lauantaiyönä, kun menin nukkumaan niin mulle valitettavasti selvisi mikä eläin pitää semmoista ääntä. Se oli noin 30-40 senttiä pitkä lisko, joka kipitteli meijän vessan puolelta ylös sängyn yläpuolisiin kattoparruihin. Hyvää yötä vaan!! Oltiin ensimmäisenä yönä säpsähdetty hereille, kun kumiankkamme äänteli niin lujaa, ja sitten kun tiesi mikä otus se on, niin ei nukahtaminen tuntunut kivalta vaihtoehdolta..

Aamulla taas aikaisin herätys lautalle, kun muut jäivät vielä nukkumaan ja odottamaan speed boattiaan. Tosin meijänkin baatti oli puolet nopeammin perillä kuin menomatkalla. Nyt täydet riisisäkit olivat vaihtuneet tyhjiin olut- ja vesipulloihin. Loistava matkaseura ja turvallisesti taas kotona!

Team green

Lemmikit ja Dream Beach

Uima-altaalla

Kohta ääretöntä!

HopLaa!

Bali <3

Terveiset Dream Beachilta!

Henkka vs. Henkka

Kaverit, sekä uudet että vanhat, ovat huomanneet täällä, että pelästyn helposti. Esimerkiksi, kun oltiin viettämässä Jussin läksäreitä läheisessä ravintolassa, saatiin siellä hyvää huumoria aikaan, kun pelästyin auton tööttiä - kerta toisensa jälkeen. Pelästymistä seuraavat taputukset ovat läsnäolijoiden mukaan älyttömän hauskat.. 

Tästä intoutuneena Henkat keksivät pistää skaban pystyyn. "Kumpi pystyy pelästyttämään Ellun useammin seuraavan kolmen kuukauden aikana - ainoastaan taputukselliset pelästyttämiset lasketaan". Eli molemmat lähtevät nollista liikkeelle. Kielsin, ettei koulussa muo saa tunnilla pelästyttää, tai en puhu kummallekkaan kuukauteen. Ois aika noloa hyppätä puoli metriä pystyyn ja tiputtaa tavarat pienltä pulpetin puolikkaalta..

Onneksi Heikki ei ole mukana skabassa. Se olisi aika kovilla, sillä hän johtaisi tätä sarjaa ylivoimaisesti. Kerran sai mut pelästymään feikki-aivastuksellaan järkyttävän paljon. Pakko kyllä sanoa, että tämän talon pojat ovat ihan amatöörejä verrattuna oikeaan Heikkiin tai vaikka Axuun. Nämä veijarit kyllä veisi niin ykkössijan.

ps. Jee, huomenna kouluporukan kanssa viereiselle saarelle viikonlopun viettoon!

Tien päällä

Nyt on siis aivan pohjois-Bali ja itäinen Bali otettu haltuun. Oli aivan mieletön reissu! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten kitetytetään teksti ja puhutaan kuvin.

Reissuun meitä lähti mä, Aino ja Vehvis. Ensimmäisenä päivänä nähtiin mm. vanilijatehdas,  joka osottautuikin yksityisen henkilön kodiksi. Kandi Kuning Duan kasvipuisto, jonka parkkipaikalle sekä mä että Vehvis oltiin unohdettu skootterien avaimet, mutta onneksi skobat olivat vielä parkissa odottamassa meitä. Nähtiin myös riisipeltoja, vesiputous, pieniä vuoristokyliä, järviä ja käytiin 1398 metrin korkeudessa.  Vuoristosateiden hienouskin saatiin kokea ja yösija löydettiin Mundukin vuoristokylästä.

Perjantaina mentiin paikallisen oppaan avulla patikoimaan Mundukin kauniiseen maastoon. Träkin jälkeen hypättiin taas skobien selkään ja ammuttiin matkaan. Käytiin kuumalla lähteellä uimassa ja illaksi päästiin Lovinan kylään. Siellä kauppiaat kauppasivat helmikaulakoruja, jollaset me tietenkin Ainon kanssa nappasimme mukaan.

Lauantaina heräsimme kello 5:15 AAMULLA, jotta ehtisimme merelle katsomaan auringon nousua ja delffiinejä. Banaanikajakit eivät olisi täyttäneet yhtäkään turvallisuusvaatimusta ja olivat erittäin huteran näkösiä, mutta hyvinhän ne kelluivat! Auringon nousu oli kyllä kauniimpi kuin delffiinit :D Lauantaina meillä olikin ajoa edemmä melkein 100km, mutta rantateitä oli mukava ajaa, kun korkeuseroja ei enää ollut. Matkalla tsekkattiin mm. yksi vesiputous, jonne pääsi kahlaamaan ;D.

Itä-Balilla on Amed -niminen kaupunki. Tämä oli todella kaunis, pieni ja rauhallinen paikka. Löydettiin hieno majoitus 100metrin päästä rannasta ja varmaan 100metrin korkeudelta. Maisema oli upea! Amedissa oli ystävällisimmät paikalliset kaikista kylistä, joissa olimme käyneet. Iltaa istuimme ravintolassa paikallisten nuorten miesten kanssa, joista eräs vei meidät aamulla snorklaamaan. Koralliriutat olivat kyllä aivan mahtavat! Kotiin olikin sitten tasan 100km matka ensin vuoristoa ja sitten rikkinäisiä moottoriteitä. Mutta aivan ihanaa olla kotona! <3

Reissu kyllä opetti Balin kulttuurista ja luonnosta melkeimpä enemmän kuin koko Balilla oloaika yhteensä. Paikalliset oppaat, hotellien ja ravintoloiden pitäjät sekä vaan paikallisten kanssa jutustelu opetti paljon. Yllättävää on esimerkiksi, että Balilla on samanlainen koulutussysteemi kuin Suomessa! Ilmainen, ja jopa kestoltaan ala-asteelta lukioon kaikki saman mittaisia jaksoja kuin meillä. Mutta kuviin:

Aino ja Ainon fisu. Lounaalla,

Vanilija-viljelmää

Sadeviittaturistit

Vuorten sumua ja viljelmiä

Vesiputous

Vesiputouksella

Träkkäämässä riisipelloilla

Riisipeltoja

Kuumalähde

Kuumalla lähteellä pulikointia

Aamun koitto Lovinassa

Delffiini!

Muutama muukin merellä delffiinejä katsomassa

Järvi ja vuorten sumua

Valokuvaa merenpohjasta

Kaloja meren pinnan alapuolelta

Pieni olo vesiputouksella

Maisemaa hotellista Amedin kylässä

Reissun suunnittelua

Ollaan Ainon, Vehviksen ja Lauran kanssa suunniteltu viikonlopuksi reissua keski- ja pohjois-Balille. Tarkoituksena oli mennä katsomaan kuumia lähteitä, vesiputouksia, riisipeltoja ja tulivuoria. Meidän piti lähteä huomenna koulun jälkeen reissuun ja tulla vasta viikonloppuna takas - liukuvalla ajalla. Eksymisille pitää jättää varaa. Oltiin hienosti katsottu kohteita joita halutaan nähdä ja tiet oli alleviivattu karttakirjasta, jotta meillä olisi jokin kunnon suunnitelma. 

Tänään näytimme suunnitelmaa paikalliselle ystävällemme Fitrille. Matkasuunnitelma meni melkein kokonaan uusiksi, sillä olimme valinneet liian mutkasia reittejä tai emme tienneet mihin kannattaisi mennä ja mitkä paikat olisivat "must see". Lisäksi saatiin eräs pelottava kommentti: "NO, no, no!! You can't go there. It's very dangerous area!!" Tämä alue on Mount Batur, eli saaren tulivuori. Sinne kuolee vuosittain ihmisiä, sillä tuuli paiskaa ihmisiä tulivuoren seinämiin ja kraateriin, sekä ihmisiä eksyy ja jäätyy kuoliaaksi. Näin oli käynyt hänen ystävilleenkin. Tulivuoren vierustalla on järvi ja järven rannan asukeilla ei ole töitä, eli mahdolliset turistit ovat heidän tulonsa lähteitä. He kuulemma pakottavat sut antamaan rahaa heille, eikä Fitri suostu menemään sinne ainoana paikallisena vaan haluaa omia kavereitaan mukaan. Pakottaminen taitaa siis oikeasti olla Pakottamista. Lisäksi järven toisella puolella on joku friikki paikka, jossa kuolleet ihmiset laitetaan puiden alle ja, jos siellä käy niin kuolleiden ihmisten sielut lähtevät seuraamaan suo kotiin asti ja vainoavat. Fitri näytti aika pelokkaalta ja sanoi, ettei suostu  tulemaan sinne lainkaan.. Onneksi kuultiin nämä jutut nyt, ettei ihan nelisin ammuta matkaan. Mutta porukalla ollaan kyllä vuorelle menossa oppaan kanssa, sillä auringonnousu tulivuoren reunalta on näkemisen arvoinen! Kuitenkin tän kuolleen laakson jätän mielelläni tabuksi. Sehän on kuin Taru Sormusten herrasta elokuvasta Klonkun suo, jonka poikki hän kuljettaa hobitit.

      Sam: "There are dead things! Dead faces in the water!" 

      Gollum: "All dead. All rotten. Elves and men and orcses. A great battle long ago."

Meidän neljän reissu on nyt paljon turvallisemman tuntuinen Fitrin opastusten avulla. Reissulta pitäisi löytyä kuumia lähteitä, apinoita teiden varsilla, delfiinejä, pientä patikointia,  vesiputouksia, kauniita maisemía ja vesipalatseja. Sää on keski-Balilla kylmä. Jos nyt ois pipo ja hanskat ni oisin niiiin menossa (ystäväämme Pähkinää lainaten). Mutta säähän voi aina varautua, ja eiköhän Suomalaiset kestä viimassa, kun lämpötila on silti plussan puolella helposti! Omaan tyhmyyteenhän voi kuolla vaikka pihatiellä, eli parasta olla fiksu. Katsotaan onko sunnuntaina blogipäivitystä reissusta vai mitä tapahtuu.. Fitrillehän sanoimme, että hänellä ei ole yhtäkään vapaata viikonloppua kevään aikana, kun hän saa viedä meitä ympäri Balia reissaamaan! ;D

ps. lähden maaaliskuussa Filippiineille!!