Uluwatu

Nusa Duon ranta

Lauantaina kokeilimme tyttöjen kanssa surffaamista ensimmäistä kertaa. Itse asiassa Aino oli ehtinyt jo kerran kokeilla Vehviksen kanssa surffaamista, mutta mulle, Karoliinalle ja Lauralle tämä oli ensimmäinen kerta. Vuokrasimme joltain paikalliselta neljä lautaa ja tunnin opetuksen hintaan 250 000 rp, eli hieman yli 20 € yhteensä. Kyllähän sitä merivettä tuli enemmän maisteltua kuin aurinkoa ihailtua, mutta kivaa oli! On tässä vielä melkein neljä kuukautta aikaa oppia, niin ei hätää! Kyl musta vielä proo surffari tulee.

Apinaaa!

Menossa temppeliin

Moi, oon Ellu!

Vauvaapina ja kaksi vanhempaa kaveria

Aino ja apinat

Temppelissä

Sunnuntaina lähdimme päiväretkelle Etelä-Balille. Saimme paikallisen kaverimme Fidrin oppaaksi, joten ei tarvinnut murehtia eksymisestä. Aamupalalle menimme Nusa Duon hindurantaan, jossa söin pahimman ruuan, mitä olen kertaakaan Indonesiassa syönyt. Ruoassa oli ituja ja muita kasviksia, riisiä semmoisissa klimpeissä (en muista sen hienoa nimeä) ja kaikki oli sekoitettu maapähkinäkastikkeeseen. Ainut joka nautti ruoasta oli Miika, mutta hänellä olikin pähkinäallergian takia perinteinen mie koreng –nuudeliannos.

Pistetään pistetään banaania poskeen!

Jatkoimme matkaa Uluwatun temppeliin. Saimme sarongit päällemme ja laukkuihimme pistimme korvakorut, vesipullot ja aurinkolasit, koska apinat olisivat ottaneet ne meiltä. Törmäsimmekin heti sisäänkäynnin luona apinoihin. Annoimme niille meidän ostamia keksejä. Mikäli keksejä ei antanut tarpeeksi nopeasti näytti apina hampaita. Cool!

Laura kuvaamassa rantaa

Maisemia Uluwatusta

Temppelistä oli älyttömän hienot näköalat, sillä olimme suhteellisen korkealla kalliolla. Ehdottomasti hienoimmat näköalat, mitä on reissussa tullut nähtyä. Tapasimme vielä kolmisen kymmentä muuta apinaa. Havaitsimme miksi apinat rinnastetaan aina banaaneihin, sillä kun banskun otti esille, ympärillä oli heti muutama apina hameesta repimässä. Näimme myös vauva-apinoita ja apinatappeluita. Heikki sai myös erään apinan olalleen istumaan pitkän houkuttelun jälkeen.

 

Rannalla

Uluwatun temppelistä jatkoimme matkaa hienolle rannalle, jonne mentiin luolan läpi portaita kulkien. Tällä rannalla oli merivesi turkoosia kuin lasten piirretyissä. Ranta oli pieni ja ihanan rauhallinen. Siellä söimme ruokaa, uimme ja hengailimme ennen kotiinpäin ajamista.

Aiksu biitsillä

Kotona meitä odotti uusi kämppis Aamos. Aamos oli syksyllä AE:n kautta täällä vaihdossa, eikä ole vieläkään malttanut lähteä kotiin. Illalla meitä odotti myös sairastelu. Lauralla meni vatsa aivan sekaisin, eikä edes vesi pysynyt sisällä. Mäkin oksensin yöllä, mitä pelästyinkin aika paljon. Ei mulla ikinä ole niin paha olo, että oksentelisin. Eli maanantaina meitä lähti kahdeksasta kouluun vain kolme.

ps. nyt on niitä paljon pyydettyjä kuvia!