Hotel Kerobokan

Alle kilometrin päässä meijän Villalta on Denpasarin vankila. Vitsillä sanotaan sitä aina Hotelli Kerobokaniksi, ja mietitään milloin sinne joutuu joku meidän luokkalainen villin baari-illan päätteeksi. Mennään Hotelli Kerobokanin ohi kouluun joka päivä. Kuultiin kerran huhua, että siellä olisi joku suomalainen mies.

Ollaan Lauran kanssa monta kertaa haluttu mennä käymään siellä. Paikka vaan on aika karmiva. Vankien budjetti ruokaankin taisi olla 2 dollaria vuodessa, mikä tarkoittaa erittäin niukkaa riisipitoista ruokaa. Tänään päätettiin heti aamusta ampasta sinne. Otettiin mukaan jopa passin kopiot, jos meitä ei päästetäkkään ulos sieltä. Hommahan ei mennyt ihan niin miten suunniteltiin: ME EI PÄÄSTY SINNE SISÄLLE!!!! Miten vankilaan ei voi päästä sisälle.Vahdit eivät oikein vastanneet suoraan meijän kysymyksiin, onko siellä suomalaisia vai ei. Pah! Ei vaan halunnut päästää sisälle kahta blondia. Mutta mehän ei luovuteta!! Ens kerralla otetaan poikia mukaan.. jos vaikka sitten päästäisiin tutustumaan Hotelli Kerobokaniin ja puhumaan Suomea vangille, joka ei oo päässyt puhumaan äidinkieltään aikoihin..

Ready, steady.. GO!

Paikallinen perhe

Mut pitää varmaan pistää Suomessa takaisin autokouluun. Kotiopetuskin käy. Pitäisi oppia uudestaan liikennesäännöt, taloudellinen ajo ja milloin käytetään tööttiä tai hätävilkkuja.

Balin liikenne on tosiaan kaaos. Siellä pärjää hyvin, jos unohtaa kaiken, mitä on Suomessa oppinut. Mähän en ollut skootteria aikaisemmin ajanut, mutta liikenteen sekaan vaan, niin hyvin oppii. Ekojen viikkojen aikana mun piti jopa odotella poikia, sillä Henkka P:tä lukuun ottamatta kaikki nössöili. Oikeasti, ei auta yhtään ”ajaa varovasti”, kun pienelle kaksisuuntaisella tiellä on kolme skootteria rinnatusten menossa kumpaankin suuntaan. Parhaiten pärjää, kun yrittää ajaa kuin paikallinen.

Kaksisuuntainen katu

Paikallinen ajotaito on.. huono. Yhtään ei katsota muuta liikennettä, kunhan ammutaan itse väliin. Painetaan töötti pohjaan ja ammutaan liikenteen sekaan. Varotetaan muita, et ”nyt mä tulen, huomatkaa!” Tööttiä painetaan myös, kun lähetään ohittamaan. Liikennevalojen vaihtuessa vihreäksi ainakin kymmenen skootteria muistuttaa valojen vaihtumisesta äänimerkillä. Henkilöautot painavat tööttiä harvemmin kuin skootterit. Heidän erikoisuus onkin tulla pieniin risteyksiin HÄTÄVILKUT päällä. Se on koomista ajaa auton perässä, joka yhtäkkiä pistää hätävilkut päälle risteyksen ajaksi ja sitten antaa olla. Ihan normaalia. Paikallisen perässä voi myös ajaa kilometri tolkulla, kun hän on unohtanut suuntavilkun päälle. Siinä sitten odottaa vaan, että milloin hän kääntyy.. niin ja kumpaan suuntaan, se on aina myös mysteeri. Paikallisten perässä ollaan kyllä opittu kiertämään hitaat autot jalkakäytävien kautta. Samalla tapaa pääsee liikennevaloristeyksissä kiilaamaan ensimmäisten joukkoon (Tämä toimii varmasti hyvin Suomessa, Vihdintie, täältä tullaan!!). Paikalliset myös juttelevat liikenteen hälinän seassa. Kysyvät kuulumisia ja flirttailevat.

Pojat menossa syömään

Tiet ovat täällä paikoin erittäin huonokuntoisia. Maasturitkin joutuvat väistelemään isoja kuoppia. Onneksi koulumatkan kuopat ja kumpareet ovat niin tuttua kauraa, että tietää tasan miltä puolelta ne kannattaa kiertää. Harvemmin sitä töräyttää mihinkään kuoppaan – ainakaan pahasti. Mullahan ei ole edes kumi puhjennut, vaikka fillarissa niitä meni jatkuvasti.

Kypärät päässä!

Balilla skootterit toimivat myös perheautoina. Parhaimmillani oon nähnyt viisi ihmistä saman skootterin selässä – ja me tappelimme Suomessa siitä, kuka joutuu istumaan keskellä tai toisen käsi on toisen ”ilmatilassa”. :D Oon nähnyt myös koiran skootterin jalkatilassa. Siinä sitten noutaja roikottaa kieltä ja korvat hulmuaa ilmavirran mukana. Parhaimpia ovat kuitenkin skootterit, joiden kyydissä on kaksi tyyppiä ja toisella kädessä yli viisi metriä pitkiä putkia. Niitä on kiva varoa liikennevaloissa, kun ei hahmota putkien pituutta. Skootterien selkään mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Ne menevät välillä ihan tavarajunista! (Pitää koittaa napsasta kuva skootterista, jolla on perässä kolme metriä korkea tavarapino..)

Optimoitu ajo.

Kypäräpakkohan täällä on. Paikalliset ”saavat” siitä luistaa ja lapsilla näkyy harvemmin kypärää. Turistit saavat heti sakot, jos ajavat ilman kypärää. Ei ne kypärät kauhean hyvälaatuisia ole, mutta suoja kuitenkin. En oo joutunut poliisien kanssa tekemisiin, vaikka yksi Hannakin sanoi: ”Ellu, sä tosiaan ajat kuin mies”. Yllättävän harva meijän luokalta on saanut sakkoja. Välillä ajaessa naurattaa oma ajotyyli, joka on tullut. Vasemmalla kädellä on jarru, töötti ja vilkut. Sormien asento on optimoitu niin, että peukku on kokoajan töötillä ja muutama muu sormi valmiina jarruttamaan :D Se on ihan huomaamattakin niin joka kerta ajaessa :D

Oikeesti, tää liikenne on aivan mahtava!!! Sen hienous pitää vaan osata ymmärtää. Ei sitä tartte verrata Suomen järjestelmälliseen ja toimivaan liikenteeseen. Täällä jokainen päivä on erilainen päivä liikenteelle.

Perheauto

Muutama videokin olisi liikenteestä, mutta niitä ei voi julkaista tai äiti tilaisi mulle jo uusia, aikaisempia, välittömiä lentoja Suomeen. Kyllä mulla on vahva tarkoitus olla täällä vielä tämä viitisen viikkoa ja yrittää pysyä hengissä! ;D Ei hätää.  (Katsotaan miten ajetaan Malesian formuloiden jälkeen..) 


Eikä skootteriajos oo käyny, ku pari pientä haaveria meijän villalla. Ei hätää siis.

Mä elän syödäkseni.

Kutalla syömässä

”Ellu, sä puhut koko ajan ruuasta”, Laura sanoi eilen. Tottakai! Toiset syö elääkseen, mutta mä elän syödäkseni. Kuten kaikki varmasti hyvin tietääkin.

Balilla syödään kolme kertaa vuorokaudessa: aamupala, lounas ja päivällinen. Täällä syödään haarukalla ja lusikalla. Veitsen saa todella harvoin pöytään, ja silloinkin on ihan pihviä lautasella. Paikalliset syövät toisinaan myös sormin. Tämän vuoksi joillakin miehillä on kynnet viisi senttiä pitkät parissa sormessa, jotta syöminen onnistuisi paremmin. En oo ikinä ollut hyvä syömään veitsellä ja haarukalla. Pilkon ruuan valmiiksi lautaselle, ja sitten voi keskittyä itse syömiseen. Täällä se on ihan normaalia, eikä veistä edes tarvitse. Oon syntynyt Balilaiseksi suursyömäriksi.

Nasi goreng

Indonesialainen ruoka ei kuulemma ole niin hyvää kuin thaimaalainen ruoka. En tiedä tietenkään, mutta huomattavasti parempaa se on kuin filippiiniläinen ruoka. Indonesialainen ruoka on joko riisiruokaa tai nuudeliruokaa. Nasi goreng on paikallinen perinneruoka. Tämä koostuu paistetusta riisistä ja munasta, sekä joskus siinä on kasviksia, kanaa tai kalaa. Versioita on hirveästi erilaisia. Koulussa syön aina nasi gorengin. Se maksaa siellä 40 senttiä ja on erittäin yksinkertainen, eikä yhtään ravitseva. Mie goreng on toinen joka paikasta saatava ruoka. Siinä riisi on vaan korvattu nuudeleilla.

Beef kebab

Rumouksen Nachot

Kansainvälistä ruokaa saa kaikkialta. Se on tietenkin vähän kalliimpaa, sillä sitä ei myydä halvoissa katukeittiöissä. Tuo ainainen riisi alkaa vaan aika nopsaa tökkiä, niin ”länkkäriruoka” on se ainoa oikea ruoka.

Meillähän on täällä totta kai lemppari ravintolat. Hyvin kuvaa meidän ehdotonta ykköspaikkaa se, että eilen keskiviikkona istuttiin Lauran kanssa Warung Sobatissa ja tajuttiin sen olevan kolmas kerta samassa ravintolassa kyseisellä viikolla. Tilataan siellä ilman ruokalistaa välillä, sillä osataan se kannesta kanteen ulkoa. Paikka on vielä edullinenkin. Lemppariruoka on siellä Beef Kebab. Annos on oikea mättö!! Ranskiksia, salaattia ja neljä isoa varrasta, joissa on lihaa, tomaatti, ananasta, sipulia yms yms grillattuna. Tämä ateria tulee ainakin kerran viikkoon syötyä. Välillä ihan naurattaa ajella Sobattiin, sillä tie sinne on hieman huonokuntoinen, mutta jokaisen kuopan paikan osaa ulkoa. Tietää miltä puolelta mikäkin kuoppa tai töyssy kannattaa ohittaa :D

Pippuripihviä Obongissa

Kakkossijalla on Rasso. Se on thaimaalainen ravintola. Paikan omistaja Randy on todella mukava mies. Meillä on sen puhelinnumerokin, niin voidaan hädän tullessa soittaa hänelle. Kuulemma, jos tarvitaan apua ihan missä vaan, niin hän kyllä auttaa. Mukava mies, tulee aina juttelemaan meidän kanssa. Täällä syödessä selviää kahdella eurolla.

Kanapihvi ranskiksilla

Kolmas mun lempparipaikka on Rumours. Se on muutamaa astetta hienompi paikka kuin edelliset. Hintakin on tietenkin suurempi. Rumoursissa lemppari ruokaa on nacho –lautanen. Kerran syötiin siellä Lauran kanssa yli kaksi tuntia, kun paikka on niin leppoisa ja mukava.

Yksi aivan ässä ruoka Balilla on tomaattikeitto. Gileillä oli niin hyvää fresh tomaattikeittoa, että sen söin siellä joka päivä kaksi kertaa.. loistava alkupala. Meijän lähiravintoloissa ja Kutalla löytyy oikeastaan vaan tomaattisosekeittoa. Sekin on aina todella hyvää. Alkupalanahan sen vetää aina kun mahdollista. Sobatista ei ikävä kyllä sitä saa. Tonnikala on täällä todella hyvää. Täältä saa tonnikalapihvejä. Ne ovat jotain aivan huippuja! Harmi vaan, etten ole Suomessa nähnyt semmoisia missään! Pitää täällä syödä niitä vähän varastoon.. Täällä pitää syödä myös varastoon hedelmiä. Hedelmätoreilta saa tuoreita ja maukkaita hedelmiä välipalaksi. Nams nams. En enää ikinä halua syödä purkkiananasta!

Kanasalaatti

Maitotuotteet täällä rajoittuvat aamupala jugurttiin, juustoon ja jäätelöön. Kasviksi ja vihanneksia tulee syötyä todella vähän. Ruoka-annoksiin niitä kuuluu yleensä yksi ruokalusikallinen. Riisin yliannostus on täällä huikea. Lisäksi munaa tulee syötyä monen monta joka päivä. Uusiin makuihin, tapoihin ja ruokiin täällä on kyllä oppinut. Ulkona syöminen on edullista, eikä kotona ole edes mikroa. Omat kokkailut rajoittuvat aamupalaan, munakkaisiin ja välipaloihin.

Pakko mainita vielä Hallosta. Se on semmoinen lehti, jossa on useita kymmeniä ravintoloita menuineen. Ja safkat saa suoraan kotiovelle. Eli, jos ei jaksa lähteä ulos asti, niin luuri vaan käteen ja tilaamaan ruokaa. Myös mäkkärillä on täällä kotiinkuljetus, 24h!

Filippiinit

Mall of Asia

Okei, sitten olisi vähän tarinaa Filippiineistä. Oikeastaan vähän enemmänkin. Olihan reissu kymmenen päivää pitkä ja siihen aikaan mahtuu vaikka mitä!

Torstaina taksi lähti 6:30 kohti lentokenttää. Oltiin Ainon kanssa nukuttu edellisen illan kemujen takia vain kaksi tuntia, muttei se ole niin tarkkaa! Aino lähti siis Kuala Lumpuriin ja mä Henkka V:n kanssa suunnattiin Singaporen kautta Manilaan. Lento meni nukkuen. Vaihtoaikaa oli reilu viisi tuntia, unta ja ruokaa siis peliin.

Manilaan saavuttiin illalla yhdeksän maissa. Taksit ajoivat oikealla puolella katua! Se oli ihan outoa, kun on niin tottunut tähän vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Meidän hostelli oli Metromanilan Manila –osassa. Taksilla ajaessa näimme valotauluja, köyhyyttä, pimeitä katuja ja kojuja. Vaikka kaupungissa asuu miljoonia ihmisiä, oli kaupunki aivan erilainen kuin vaikka Hongkong. Hongkong oli rakennettu taivasta kohti, mutta Manila ei talojen korkeudella hämmästyttänyt.

Manilassa

En ollut mikään Manila –fani. Oltiin siellä pari päivää, mutta olisi varmaan pitänyt olla parisenkymmentä päivää, jotta olisin oikeasti tykännyt paikasta. Manilassa meidän oli tarkoitus shoppailla ja käydä yhdessä Aasian suurimmista kauppakeskuksista. Mall of Asia oli kuitenkin pettymys. Paikka ei ollut niin suuri, mitä luulin ja hinnat olivat ihan Suomen hinnoissa. Rahat säästyi.  Käytiin päivän aikana myös slummissa pienellä kävelyllä. Se oli aika opettavaista. Ihmiset olivat kuitenkin todella iloisia ja vilkutteli meille. Nuoret pojat pyysivät pelaamaan koristakin heidän kanssaan. Filippiineillä koris näkyy kaikkialla. Kaupoissa myydään järkyttävästi koriskenkii ja pelipaitoi on joka korttelissa myynnissä.

Trecyckel

Toisena iltana saan iskältä viestiä: ”onko kaikki ok?” Mitä roskaa. Ei isi koskaan mitään viestejä lähettele. Luulin viestin tulleen väärään numeroon, mutta vastasin kuitenkin. Ai, että tsunamivaroitus on annettu tänne. Jännä juttu, kun juuri oltiin kaupungilta kotiutumassa, eikä siellä näkynyt merkkiäkään mistään kummallisesta. Hotellin työntekijöitä jututin, mutta he ottivat rennosti ja tilasivat pitsaa. Iltalehden nettisivuilta seurattiin uutisia kännykällä. Aika heikkoa. Tutustuttiin paikalliseen tyttöön illan aikana hotellilla, joka oli aivan paniikissa tsunamin takia. Sanoin, että hän voi hengata meidän kanssa ja parin tunnin juoruilun jälkeen löysimmekin itsemme rantabaarista :D Melkein jouduin vielä tytön viereen nukkumaan, kun hän ei yksin millään meinannut uskaltaa.

Nams nams

Lauantaina kierreltiin aamupäivä kaupungilla ja lennolla Palawan saarille, Puerto Princessaan. Siellä meitä odotti trecyckel kyyti hotellille. Eli skootteri, jonka oikealle puolelle oli rakennettu metallinen vaunutsydeemi. Sinne vaan! Ei ollut kauhean mukava menopeli, muttei saarella ole takseja! Nyt meillä oli hieno bungalow varattu kahdeksi yöksi.

Kookos

Buukattiin heti sunnuntaille Honda Bay –reissu. Eli sunnuntaipäivä vietettiin veneellä muutamien turistien kanssa.  Ensimmäinen pysähdys oli snorklauspaikka keskellä merta. Vesi oli aika sameeta ja siellä piti snorklata pelastusliivit päällä. Kaikkea kanssa! Viitisenkymmentä turistia sitten koittaa nähdä samoja koralliriuttoja toisia potkien. Balilla oli paljon kauniimmat riutat. Seuraava pysähdys oli Snake Island. Saari oli saanut nimensä muotonsa mukaan. Paikka oli aivan ihana!! Käveltiin Henkan kanssa saaren toiseen päähän tunti varmaankin. Paikoin saari oli vaan pari metriä leveä. Toisella puolella oli mangrove metsää ja toisella puolella kauniita koralliriuttoja. Vuoristoa näkyi horisontissa. Kaunein paikka, missä oon käynyt! Aurinko paistoi ja oli vaan täydellistä. Syötiin saarella lounas ennen kuin jatkettiin matkaa. Viimeinen pysähdys oli Panda Islandissa, jossa nautittiin kookos-juomaa. Illalla käytiin Puerto Princessan keskustassa shoppailemassa.

Snake Island <3

Underground Riverillä

Illalla tavattiin hotellillamme kolme suomalaista tyttöä, joiden kanssa buukattiin seuraavaksi päiväksi reissu Underground Riverille. Matka sinne kesti pari tuntia. Underground River on virallinen ehdotus yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Paikka oli kyllä erittäin makea. Pienillä veneillä mentiin vuorten sisällä olevaa jokea pitkin. Henkka sai kunnian toimia valomiehenä veneen keulassa. Vuoren uumenissahan oli pilkkopimeää! Vuoren seinämissä oli tuhansia lepakoita. Sääli, että Emmi pelkäsi lepakoita ;D Mutta kyllä hänkin selvisi koettelumuksesta.

Sinne se joki menee!

Illalla menin tyttöjen kanssa keskustaan kiertelee ja syömään. Odotin pihviäni puolitoista tuntia ravintolassa. Kiitos. Tarjoilija vaan naureskeli, muttei edes pahoitellut asiaa.

Tiistaina lähdettiin viidestään heti aamusta kohti El Nidoa, pohjois-Palawania. Matkustus sinne tapahtui pakettiautolla ja matkan kesto oli 5-6 tuntia. Yllättävän nopeasti matka meni kuitenkin. Perillä piti sitten etsiä majoitusta. Yritettiin päästä kaikki samaan majapaikkaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Löydettiin Henkan kanssa halpa paikka. Otettiin se. Paikan kauheus paljastui mulle vasta päivän kiertelyiden ja illallisten jälkeen. Sähköt olivat olleet poikki koko päivän (El Nidossa on normaalistikin kaksi sähkökatkoa vuorokaudessa: päivällä neljästä kuuteen ja aamukuudesta kello kahteentoista). Kynttilöitä oli sytytetty kaikkialle. Vessa oli tässä hostellissa aivan kamala. Ylipäänsä vessat ovat Filippiineillä jotain aivan järkyttävää. Täällä oleva pönttö oli 40 senttiä korkea metallikuilu. Siihen sitten koittaa kyykkypissata, sillä reunukset aivan märkiä.. Vessan tyhjennys tapahtui heittämällä viereisestä saavista vettä päälle. Paperia ei tietenkään ole, ja jos on omaa mukana, niin sitä ei saa heittää pönttöön vaan roskiin. Tuolla ei ollut edes roskista. Jos tekee isomman hädän, niin se pyyhitään kädellä, jonka jälkeen vedellä huuhdellaan käsi. Noh, olin menossa suihkuun kynttilän valossa ja kauhukseni huomaan, ettei vesi toimi. Puolentoista neliön suihku/vessa tilaan oli raahattu kaksi isoa ämpäriä vettä vessan-veto-ämpärin lisäksi. Siinä sitten sillä samalla vessan-veto-kauhalla piti peseytyä samalla kun varoi torakoita. Kärsin joka sekunti aivan älyttömästi. Ei varmaan yllätä, että aamulla ampasin yökkärissä viereiseen ravintolaan hammasharja kourassa tilaamaan aamupalaa.

Secret Beach

Elämää.

Oltiin keskiviikoksi vuokrattu oma vene kuskilla. Eli ammuttiin viiden porukalla saarikierrokselle. Oltiin ennakkoon valittu muutamia paikkoja, joilla halutaan käydä. Snorklauskamat otettiin mukaan merelle. El Nidon vieressä on useita kymmeniä saaria, joilla kaikilla ei ole edes nimeä. Oli vaan älyttömän kaunista. Istuin veneen keulassa ja paistattelin päivää. Elämäää!! Snorklatessa nähtiin mm. erivärisiä meritähtiä, Nemoa etsimässä elokuvan Nemo-kaloja, merimakkaroita (joita luulin käärmeiksi ja paniikissa uin takaisin rantaan, enkä suostunut siihen paikkaan mennä enää snorklaamaan) sekä tuhansia pikkukaloja, jotka ympäröivät meidät täysin. Mahtavaa! Opas haki meille merenpohjasta simpukoita, jotka olivat suurempia kuin meidän päät!! Mun lemppari paikka kierroksella oli Hidden Beach ja Secret Beach. Secret Beachille piti uida kallion ali, sillä sinne ei päässyt muuten. Ihana pieni oma ranta kallioiden välissä! Ajan kulua ei huomattu reissulla lainkaan ja veneen kuski arvioi ajan auringon mukaan. Aika tarkkaa se osui, kun lounaalle takasin rantaan päästiin vasta viideltä! :D Illalla sitten gourmet illalliset ja punaviinin lisäksi oli pakko maistella rommia. Sitä kun myydään joka paikassa. Puoli litraa 80 %:sta rommia maksoi noin 80 senttiä :D

Snorklaa!

HIdden Beach

El Nido –reissun jälkeen oltiin Henkan kanssa vielä yksi yö Puerto Princessassa. Käytiin shoppailemassa. Nyt alkoi jo löytyä hyviä paikkoja. Halpaahan siellä oli! Tavara vaan oli aika kirppis tyylistä. Kaduilla isoja vaatepinoja, joista lähti 10 pesolla paitoja. Eli 17 senttiä :D Kunnon kaupasta löysin kuitenkin aivan ihania sandaaleita. Oon vaan tänne liian isojalkainen, eikä kokoja tahtonut kaikista malleista löytyä. Innostuin shoppailemaan koruja. Filippiineillä oli aivan ihania koruja verrattuna Balin jättisuuriin puuhelmiin. Yhdessä korukojussa pistin käden korvakorukippoon ja otin nyrkillisen koruja ”mä otan nää”. Eli tytöt hei, teille tuliaisia :D Nopeet syö hitaat, eli valinnan varaa on enemmän, mitä aikaisemmin muo tulee sitten Suomessa moikkaamaan ;) Shoppailin filippiineillä yhteensä vain40 €. Summaan mahtui sandaalit, crocsit, vilman synttärilahja, vyö, kolme t-paitaa, miesten koris shortsit, rannekoruja varmaan kuusi, kaulakoruja viisi, korvakoruja varmaan 20 kipaletta, paljettihame...

El Nidosta

Lauantai-iltana lähti lentokone takaisin Manilaan. Vaihtoaikaa meillä piti olla aivan liian vähän, mutta yllättäen terminaalien vaihdot sujuivatkin nopeasti, joten aikaa jäi. Hyvä että jäi, sillä meinasi tulla ongelmia lentokenttäveron kanssa. Oltiin säästetty pesoja sitä varten, mutta vero olikin neljä kertaa suurempi, mitä luultiin. Automaatti saatiin toimimaan vasta jonkun kahdeksannen yrittämän jälkeen.. Eli saatiin rahat kasaan ja ehdittiin Singapore lennolle. Singaporessa oltiin yöllä yhdeltä. Terminaalin vaihtoa bussilla ja skytrainilla. Harmi vaan, että meidän halpalentoyhtiöllä ei ollut mahdollisuutta tsekata itseä sisään keskellä yötä, eli ei päästy itse lentokentän puolelle, jossa olisi ollut mukavia isoja tuoleja nukkumista varten. Piti sitten nukkua jossain kylmällä lattialla. Olin niin jäässä koko yön!! Rakensin vaatteista itselle patjaa ja loput puin päälle. Esimerkiksi legginssien päälle puin nämä uudet korisshortsit. Olin varmasti hyvä näky! Huivi toimi peittona. Palelin vaan. Aamulla päästiin sitten kirjautuu lennolle ja itse lentokentän puolelle. Jee. Kahdentoista jälkeen lähti lento kotiin, Balille. Oli kyl ikävä Balia <3

Illallisella El Nidon rannalla

Hyvä reissu. Kaunis maa. Ei turisteja lähes lainkaan vaikka Baliin verrattuna. Kamalat vessat. Kauniita hedelmäkojuja. Söpöjä lapsia. Köyhyyttä. Mahtavia maisemia. Merta. Reissuta moooonta sataa kuvaa, et tässä pari vaan :D

Hedelmiä

Shoppailemaan?

Koulupäivitys

Välitunnilla Lauran kanssa

Kai sitä pitäisi koulustakin jotain kirjoittaa, kun opiskelut täällä tulevat puoleen väliin. Opiskelemaanhan tänne tultiin, jep. Meillä on nyt tenttiviikko ja huomisen tentin jälkeen alkaa loma. Meidän villalta melkein kaikilla lähtee torstaina lentokone. Minä ja Vehvis ammutaan Filippiineille, Laura, Katja, Henkka P, Miika ja Heikki menevät Singaporeen ja Kuala Lumpuriin, kun Ainon kone lentää Belgiaan.

Indonesian opiskelu on ollut hauskaa. Sitä meillä on sekä maanantai- että tiistaiaamuisin. Maanantaisin on semmoinen natsi opettaja. Tunneilla on pakko yrittää, vaikkei osaisikaan. Toisaalta viime viikolla lauleskelimme kyseisellä tunnilla viikonloppulaulua.. Samaan tapaan kuin ala-asteella. Viime viikolla teimme myös harjoituskokeet molemmilla kielen tunneilla, jotka sitten osoittautuivatkin samoiksi kokeiksi kuin itse tentti. Okei, osasin jo tunnilla tehdä tentit hyvin. Nyt pitäisi vain rohkaistua kokeilemaan ja käyttämään kieltä enemmänkin!

Maanantaisin meillä on myös International Tourism Management –kurssi. Tunnit ovat aika diipadaapaa, ja kaiken pystyy itse päättelemään, ettei siihen kauheasti opetusta tarvitsisi. Tiistaisin meillä on The Indonesian History, Ethnology, Culture and Customs –niminen kurssi. Sitä pitää semmoinen vanha mies, joka kerran nukahti tunnille, kun eräät opiskelijat pitivät esitystä :D Kyseisen aineen oppitunnit kestävät muutenkin sen puolisen tuntia, vaikka niihin on varattu aikaa kaksi tuntia. Tunneilla hän näyttelee temppelien kuvia ja päästää sitten Suomalaiset turistit menoihinsa.

Vehviksen ja mun aikaan saannoksia

Keskiviikot ovat ehdottomasti tylsimpiä päiviä. Aamut alkavat Economy and Business of South East Asia –kurssilla. Pohjatietoahan mulla on valmiiksi kasassa.. ei mitään. Hirveästi kriisejä on ainakin ollut Kaakkois-Aasiassa :D Opettajalla on joka lauseessa sana yeah.. eli sitä on erittäin miellyttävä kuunnella. ”Then we had a  crisis in ASEAn, yeah.”  Tylsyyden takia keskiviikot ovatkin olleet mun ja Vehviksen puuhakirjapäiviä. Tehdään kuva-arvoituksia ja pelataan ristinollaa. Jälkimmäinen tunti keskiviikkona on Business Law and Legal Tradition on trade and Investment. Sitä opettaa kaksi hymyilevää nuorta. Opettaminen tarkoittaa heille sitä, että kysytään miten hommat toimii Suomessa ja Saksassa. Ristinollaa. Tunnin lopuksi on aina joku roolipeli leikki, jossa joku oppilas on puhemies ja muut hallituksen tai erilaisen kokouksen johtajia. Kukaan ei tiedä asioista mitään, paria laki-opiskelijaa lukuun ottamatta, mutta opettajille kelpaa kaikki.

Bahasan harjoitustentistä yksi sivu

Tenttikäyttäytyminen on täällä hieman erilaista. Tosiaan Indonesian kielessä ollaan tosiaan tehty jo harjoitustentit, jotka olivat samat kuin itse tentit. Muissa oppiaineissa meillä on saanut olla luentomonisteet mukana. Niitä sitten selataan kilpaa, kuka löytää ensimmäisenä vastaukset kysymyksiin. Kaverille näytetään kohta mitä kirjoittaa, tai lainataan luentokalvoja, kun kellään ei varmaankaan ole kaikkia. Voi myös koepaperia lainata kaverille. Lunttaamisesta ei sanota mitään, sen kun katsoo kaverin paperista – eikä sitä tarvitse tehdä edes salaa. Viime vuoden vaihtari Jussi, joka asui meillä hetken, sanoikin, että he ottivat kokeissa valokuvia ja keskustelivat ihan vapaasti keskenään. Meillä ei kukaan tainnut kameraa ottaa esiin, mutta muuten aika samalla tavalla homma eteni. Huomenna onkin vain ekonomian tentti ja sitten lomille lompsis. Lakitentti on kotona suoritettava tentti, jotka jaettiin tänään kaikille. Niitä on sitten kaksi viikkoa aikaa tehdä. Kaikilla taisi olla vähän eri kysymykset..

Sitten meillä on workshoppei ja excursioita. Niillä en kauheasti ole ollut. Ovat kai vapaaehtoisia, vaikka nimilistat niissä kiertävät kuitenkin. Okei, olisivat ne olleet oikeasti ihan mielenkiintoisia, mutta torstaisin on ollut usein reissussa. Ja keskiviikkoisin on ”kiire” koulun jälkeen kotiin omiin menoihinsa (uima-altaalle tekemään ei-mitään). Enkä ole edes paljoa lintsannut! Tammikuussa olin kaksi päivää poissa, koska oli ruokamyrkytys. Helmikuun lopussa kaksi päivää poissa, kun olin reissussa ja toisena päivänä kalastamassa lauttalippuja. Suomessa saattaa joskus vesisateen takia jäädä kotiin nukkumaan, mutta täällä en ole sitä tehnyt kertaakaan! Vaikka silloin kun sataa vettä, niin sitä sataa hurjasti enemmän kuin Suomessa! Oon sitten ahkerasti kirjoitellut koulussa muiden nimiä paikallaolo listaan, niin voisin hyvin lintsata koko loppukoulun, niin paljon mulle ollaan nimiä velkaa ;D Meijän villalta porukka on kyllä ollut ahkerasti koulussa.

Opiskelijat

Lomille lompsis, eli muo ja Henkkaa odottaa Filippiinit. Lennetään Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan Singaporen kautta. Manilassa on se 20 miljoonaa asukasta, joten ei olla siellä montaa päivää. Käydään siellä ainakin yhdessä maailman suurimmista ostoskeskuksista, siellä oli mm. luistinrata :D Manilasta lennetään Palawan saarille. Saarella käydään katsomassa esimerkiksi maanalaista jokea, joka oli virallinen ehdotus maailman seitsemänneksi ihmeeksi. Ammutaan bussilla myös Palawan saarien pohjois-osiin. Siellä pitäisi olla salaisia uimarantoja, huippu snorklaus paikkoja ja kaunista luontoa. Vaikka Filippiinit ovatkin yksi koko maailman edullisimmista valtioista, ei turismi ole kuulemma vielä aivan päässyt pilaamaan paikkaa. Katsotaan.. Takaisin tullaan Manilan kautta. Vaihtoaikaa on vain pari tuntia, jonka jälkeen meitä odottaa 11 tunnin yöhengailu Singaporen kentällä. Onneksi menomatkalla Balille tsekattiin kentän olevan siisti ja hyvä.

Faneille tiedoksi: reissussa toimii sitte Suomen gsm-liittymä ja läppäri jää kotiin. Kivaa keväistä maaliskuuta!

Nyepi

Balinaiset juhlavaatteissa

 

Nyt eletään sitten vuotta 1933. Kristittynä voisin kertoa hinduille, että vuodesta tulee erittäin ”hyvä”: Adolf Hitler nimitettiin pääministeriksi eli valtakunnankansleriksi, Kalifornian Long Beachilla on 6,3 richter asteen maanjäristys ja Suomi häviää lätkässä Ruotsille 11-1. Hyvä vuosi tulossa..

Tosiaankin täällä on koko viikon ajan pystynyt aistimaan viikonlopun suuret juhlat. Kauppojen ja kojujen eteen on ilmestynyt aukiololappuja, yleensähän kaikki paikat ovat auki. Useat pienet marketit ovat vielä koko vuorokauden ympäri. Pihoille on ilmestynyt suuria patsaita, uhrilahjuksia on aikaisempaa enemmän sekä paikallisia näkee juhlapuvuissa. Uuden vuoden juhlat ja nyepi oli tulossa.

Perjantai-iltana osa meidän villalta lähti ihan Denpasariin katsomaan meininkiä, mutta mulle, Lauralle ja Henkka P:lle riitti ”oman kylän” partyt. Jäimme siis ihan Jl. Raya Kerobokanille. Omalle kotitielle. Iso liikennevalo risteys oli täynnä ihmisiä ja ängimme joukon jatkoksi. Ihmiset istuivat katukivetyksillä ja keskellä tietä odottaen, kun poliisit koittivat välillä yksittäisiä skoottereita ja takseja saada väkijoukon läpi. Tiet olivat poikki, mutta välillä jokunen yksittäin kaasuttaja eksyi paikalle. Odotimme ja odotimme. Emme vaan oikein tienneet mitä ja hikeä iski pintaan. Harvoin sitä uutta vuotta viettää shortsit jalassa.. niin ja maaliskuussa.

Lauran kanssa karnevaaleissa

Ihmisiä alkuillasta

Kulkueen demoneja

Vihdoin alkoi tulla kulkueen merkkejä. Ensimmäiset demonit ilmestyivät näkökenttään. Ihmiset hurrasivat ja ottivat valokuvia. Tapahtuman selostaja olisi varmasti lyönyt vertoja Matti Kyllösellle, harmi vaan ettei tuo Indonesia vielä luista ihan niin hyvin, että olisi pystynyt selostusta seuraamaan. Karnevaalien tarkoituksena oli houkutella pahat henget ja demonit tänne saarelle, ja yöllä sitten patsaat poltetaan ja pahat henget karkoitetaan saarelta.  Katselimme demoneita ja soihtukulkuetta vauvojen vaarien kanssa, mutta päätimme sitten ampasta takaisin villalle viettämään uutta vuotta kuten Suomalaiset: hyvää musiikkia, naposteltavaa, alkoholia ja hyvää seuraa. Vahinko vaan, että sitten kuulimme kamalan uutisen: meijän baari meneekin kiinni jo 23:00!! Ei hommat näin voi toimia! Uutta Vuotta pitää juhlia. Päätettiin kuitenkin alistuneina kohtaloomme jäädä ihan vaan villalle ja odottaa muita kotiin. Muut olivatkin päättäneet pitää leffaillan. Loistava nössö uusi vuosi..

Keksittiin hieman myöhemmin Lauran kanssa, että lähdetään ulos katsomaan meininkiä. Sitä ei kyllä löytynyt, mutta löytyi kaikkea muuta! Kulkueen demonit oli tuotu takaisin askartelupaikoilleen, joten turisteina saatiin hienot valokuvat niistä. Moottoripyörillä ajo oli ahdistavaa, vaikka ajeltiinkin tuttuja teitä keskellä Kutan ”turistihelvettiä”, ainut vaan että ihmisiä ei ollut missään! Muutamia yksittäisiä pyöräilijöitä ja satunnaisia ihmisiä näkyi talojensa edustalla. Kaikki paikat olivat kiinni ja mainostaulut pimeinä. Baarikadulta löydettiin muutama tuttu ja meijän Henkka P, jonka kanssa mentiin syömään. Baarikadulla oli sentään muutama paikka auki. Sitten mentiin vielä pyörähtää siellä meidän baarissa, joka oli sulkemassa oviaan tunnin sisään.  Lauran kanssa jatkettiin vielä tutkimusmatkaamme aavemaiselle rannalle, jossa käydään surffaamassa. Autiota, ei ihmisiä. Pari katulamppua oli jäänyt vielä päälle. Muutamia kulkukoiria oli siellä täällä. En muista sen leffan nimeä, jossa avaruusoliot ovat hyökänneet New Yorkkiin (?) ja jäljelle on jäänyt vaan Will Smith ja hänen koiransa. Yhdessä he seikkailevat autioilla taloilla ja koittivat löytää jotakin virusta ja ratkaista avaruusolioiden mysteeriä. Oli aika samanlainen fiilis, et ollaan ainoat elossa olevat saarella, kun talotkin näyttivät niin pelottavilta.

Laura tutustuu demoniin

Karisteltiin siinä Lauran kanssa ajaessa meidänkin pahat henget ja demonit pois. Oltiin tosiaan yhdellä skootterilla liikenteessä, niin helpompi jutella.  Tuli raikas olo, kun huonot jutut karisteltiin pois mielestä ja edessä oli vaan pimeyttä. Valtateillä ei toiminut liikennevalot, vaan omantunnon mukaan sinne muutaman skootterin väliin vaan. Denpasarista löydettiin muutama demoni, muttei kyllä nähty mitään heidän polttamista eikä mitään massatapahtumaa, jossa ne poltettaisiin. Tosiaankin, ne poltetaan puolilta öin jonka jälkeen mennään kotiin ja pysytellään sisätiloissa aamu kuudesta sunnuntaiaamu kuuteen. 

Naisdemoni

On hiljanen päivä eli nyepi. Valoja ja sähköjä ei saa käyttää. Torstaina ruokakaupassa jokaisen paikallisen ostoskorissa olikin pari taskulamppua. Ulos ei saa mennä. Saaresta tehdään autio. Näin uskotellaan demoneille ja pahoille hengille, ettei saarella asu ketään, eivätkä pahat henget tulisi takaisin. Balillehan ei tule tänään yhtäkään lentokonetta ja koko Balin ilma-aluekin on suljettu lentoliikenteeltä. Täällä ei ole mitään. Tämä on autio saari.

Demoneita

Meijän villalla tosiaan toimii sähköt ja saatiin lupa mennä uima-altaalle. Täällä tosiaan on korkeat muurit, niin ollaan toivottavasti piilossa sakottavilta poliiseilta (miksi he saavat liikkua ulkona?!)Tosin herättiin Ainon kanssa kamalaan vesisateeseen, eikä vieläkään aurinko paista. Ehkä hyvät hengetkin ovat hylänneet tämän saaren..

(Korkeista muureista ei ollut paljoa hyötyä torstainvastaisena yönä, kun Henkka P:ltä varastettiin 700 000 rupiaa ja Heikiltä 100 dollaria ja miljoona rupiaa. Yövahti oli luullut jotain randomia meidän kaveriksi, joten ei ollut kiinnittänyt tyyppiin huomiota. Tosin, Henkan rahat löytyivät seuraavana päivänä.. Hän olikin siirtänyt niitä. En tiedä löytyykö Heikin rahat, vai onko täällä oikeesti käynyt joku.. Kyseisenä yönä suurin osa oli baarissa, ja tulivat tunnin välein kotiin, niin voi olla yövahtikin mennyt sekaisin laskuissa. Tosin hienosti ”voro” on käynyt ainoastaan niissä huoneissa, joissa kukaan ei ollut paikalla..)