Mä elän syödäkseni.

Kutalla syömässä

”Ellu, sä puhut koko ajan ruuasta”, Laura sanoi eilen. Tottakai! Toiset syö elääkseen, mutta mä elän syödäkseni. Kuten kaikki varmasti hyvin tietääkin.

Balilla syödään kolme kertaa vuorokaudessa: aamupala, lounas ja päivällinen. Täällä syödään haarukalla ja lusikalla. Veitsen saa todella harvoin pöytään, ja silloinkin on ihan pihviä lautasella. Paikalliset syövät toisinaan myös sormin. Tämän vuoksi joillakin miehillä on kynnet viisi senttiä pitkät parissa sormessa, jotta syöminen onnistuisi paremmin. En oo ikinä ollut hyvä syömään veitsellä ja haarukalla. Pilkon ruuan valmiiksi lautaselle, ja sitten voi keskittyä itse syömiseen. Täällä se on ihan normaalia, eikä veistä edes tarvitse. Oon syntynyt Balilaiseksi suursyömäriksi.

Nasi goreng

Indonesialainen ruoka ei kuulemma ole niin hyvää kuin thaimaalainen ruoka. En tiedä tietenkään, mutta huomattavasti parempaa se on kuin filippiiniläinen ruoka. Indonesialainen ruoka on joko riisiruokaa tai nuudeliruokaa. Nasi goreng on paikallinen perinneruoka. Tämä koostuu paistetusta riisistä ja munasta, sekä joskus siinä on kasviksia, kanaa tai kalaa. Versioita on hirveästi erilaisia. Koulussa syön aina nasi gorengin. Se maksaa siellä 40 senttiä ja on erittäin yksinkertainen, eikä yhtään ravitseva. Mie goreng on toinen joka paikasta saatava ruoka. Siinä riisi on vaan korvattu nuudeleilla.

Beef kebab

Rumouksen Nachot

Kansainvälistä ruokaa saa kaikkialta. Se on tietenkin vähän kalliimpaa, sillä sitä ei myydä halvoissa katukeittiöissä. Tuo ainainen riisi alkaa vaan aika nopsaa tökkiä, niin ”länkkäriruoka” on se ainoa oikea ruoka.

Meillähän on täällä totta kai lemppari ravintolat. Hyvin kuvaa meidän ehdotonta ykköspaikkaa se, että eilen keskiviikkona istuttiin Lauran kanssa Warung Sobatissa ja tajuttiin sen olevan kolmas kerta samassa ravintolassa kyseisellä viikolla. Tilataan siellä ilman ruokalistaa välillä, sillä osataan se kannesta kanteen ulkoa. Paikka on vielä edullinenkin. Lemppariruoka on siellä Beef Kebab. Annos on oikea mättö!! Ranskiksia, salaattia ja neljä isoa varrasta, joissa on lihaa, tomaatti, ananasta, sipulia yms yms grillattuna. Tämä ateria tulee ainakin kerran viikkoon syötyä. Välillä ihan naurattaa ajella Sobattiin, sillä tie sinne on hieman huonokuntoinen, mutta jokaisen kuopan paikan osaa ulkoa. Tietää miltä puolelta mikäkin kuoppa tai töyssy kannattaa ohittaa :D

Pippuripihviä Obongissa

Kakkossijalla on Rasso. Se on thaimaalainen ravintola. Paikan omistaja Randy on todella mukava mies. Meillä on sen puhelinnumerokin, niin voidaan hädän tullessa soittaa hänelle. Kuulemma, jos tarvitaan apua ihan missä vaan, niin hän kyllä auttaa. Mukava mies, tulee aina juttelemaan meidän kanssa. Täällä syödessä selviää kahdella eurolla.

Kanapihvi ranskiksilla

Kolmas mun lempparipaikka on Rumours. Se on muutamaa astetta hienompi paikka kuin edelliset. Hintakin on tietenkin suurempi. Rumoursissa lemppari ruokaa on nacho –lautanen. Kerran syötiin siellä Lauran kanssa yli kaksi tuntia, kun paikka on niin leppoisa ja mukava.

Yksi aivan ässä ruoka Balilla on tomaattikeitto. Gileillä oli niin hyvää fresh tomaattikeittoa, että sen söin siellä joka päivä kaksi kertaa.. loistava alkupala. Meijän lähiravintoloissa ja Kutalla löytyy oikeastaan vaan tomaattisosekeittoa. Sekin on aina todella hyvää. Alkupalanahan sen vetää aina kun mahdollista. Sobatista ei ikävä kyllä sitä saa. Tonnikala on täällä todella hyvää. Täältä saa tonnikalapihvejä. Ne ovat jotain aivan huippuja! Harmi vaan, etten ole Suomessa nähnyt semmoisia missään! Pitää täällä syödä niitä vähän varastoon.. Täällä pitää syödä myös varastoon hedelmiä. Hedelmätoreilta saa tuoreita ja maukkaita hedelmiä välipalaksi. Nams nams. En enää ikinä halua syödä purkkiananasta!

Kanasalaatti

Maitotuotteet täällä rajoittuvat aamupala jugurttiin, juustoon ja jäätelöön. Kasviksi ja vihanneksia tulee syötyä todella vähän. Ruoka-annoksiin niitä kuuluu yleensä yksi ruokalusikallinen. Riisin yliannostus on täällä huikea. Lisäksi munaa tulee syötyä monen monta joka päivä. Uusiin makuihin, tapoihin ja ruokiin täällä on kyllä oppinut. Ulkona syöminen on edullista, eikä kotona ole edes mikroa. Omat kokkailut rajoittuvat aamupalaan, munakkaisiin ja välipaloihin.

Pakko mainita vielä Hallosta. Se on semmoinen lehti, jossa on useita kymmeniä ravintoloita menuineen. Ja safkat saa suoraan kotiovelle. Eli, jos ei jaksa lähteä ulos asti, niin luuri vaan käteen ja tilaamaan ruokaa. Myös mäkkärillä on täällä kotiinkuljetus, 24h!